Kirjoitin ystävälleni viestin viime viikolla, ja se meni jotakuinkin näin: mieti miten upeaa on elää ajassa, jossa kypsät naiset ovat valokeilassa, ja menestyvät. Kuten Dolly Parton, Cher, Pamela Anderson, Demi Moore, ja monet muut. Cher räjäytti pankin täydellisesti esiintyessään legendaarisen Saturday Night Liven juhlavuositilaisuudessa lähes samanlaisessa asussa kun 90-luvulla, eli vartalonmyötäisessä sukkapuvussa ja nahkatakissa. Ikä ei kuulunut äänessä, ja esitys tempasi katsojat mukaansa.

Cher on iätön, ja ihailtava. Kun katsoin videota mietin että kunpa sitä itsekin ikääntyisi kuin hän.

Enkä puhu nyt ulkonäöstä, vaikka siihen onkin aina ensimmäisenä helppo kiinnittää huomio. Vaan puhun Cherin olemuksesta, liikkumisesta ja elämäasenteesta. On helppo sanoa, että Cherin iättömyyden salaisuus on varakkuudessa ja sen mahdollistamissa resursseissa. Mutta kukaan ei voi operoida kauneuskirurgialla asennettaan.

Cher on ollut rohkea ja vahva mielipiteissään ja kulkenut omaa polkuaan. Lukiessani Cherin tuoretta elämäkertaa, tämä käsitys vaan vahvistuu. Kirjan alussa Cher kertoo kun hän näki lapsena Elviksen TV:ssä, hän halusi olla Elvis, Elviksen tilalla. Tämä kertoo henkilöstä, joka näkee itsensä tekijänä ja uskaltaa unelmoida isosti.

Kirjan edetessä poimin muitakin ominaisuuksia joiden ajattelin vaikuttavan iättömyyteen.

Intohimo. Vahva palo kohti omia unelmia ja halu toteuttaa omia näkemyksiä kantaa. Se tuo myös elämään merkityksellisyyttä, ja syyn nousta sängystä vaikeinakin päivinä.

Joustavuus ja sopeutuminen. Ei kannata pysähtyä ja pinttyä vanhoihin tapoihin ja aikoihin. Kun pidät avoimen mielen ja uteliaisuuden uutta kohtaan, pidät myös mielesi nuorena.

Joten uskalla elää, ja oikeasti unohda kuluneet ikäluokitukset ja boomeriläpät, nuoruus kestää hetken, ja onko mitään coolimpaa kun ihminen joka on vapaa, rohkea ja tuntee itsensä, kuten Cher.

On mielenkiintoista olla hybridi, joka on elänyt aikaa ennen somea ja someaikaa. Se antaa erilaisen näkökulman someen, ja olen siitä näkökulmasta kiitollinen. Pieneen maailmaan joka puhelimen näytöllä hohtaa on helppo hukkua. Olen itsekin jossain vaiheessa käyttänyt somepalveluiden parissa ihan liikaa aikaa, kuvannut asetelmia vain somea varten, ja ihaillut someen rakennettuja kiiltokuvamaailmoja. Visuaalinen ihminen on altis kauneudelle ja somen luomille illuusioille.

Uskallan silti väittää, että ajassa ennen somea oli moni asia paremmin, jopa se visuaalisen  inspiraation määrä ja laatu. Oli helpompaa ammentaa inspiraatiota rajallisesta määrästä ärsykkeitä, kun hukkua miljooniin kuviin ja videoihin.

Arki oli erilaista, ja ehkä aika kultaa muistot, mutta tuntui että asioita tehtiin enemmän itselle, kuin näyttääkseen muille.

Some voi parhaimmillaan luoda yhteyksiä, ja luoda yhteisöllisyyttä, mutta elämme silti ajassa jossa ihmiset kokevat olevansa yksinäisempiä kuin koskaan. Yhteydenpito on laitteilla, palvelut ovat laitteilla ja ihmisten välinen kanssa käyminen häviää. Somessa esitellään omaa elämää, omia saavutuksia, ja kuunteleminen ja vastavuoroisuus unohtuu. Yksi surullinen tapaus on vanhusten harrastetapaamisen siirtäminen livetapaamisista tableteille. Miksi kuvitellaan että tabletin ruutu lievittäisi ihmisen kaipuuta.

Jos mietit miksi haikailen aikaa ilman somea, kuvittele tämä

– heräät aamulla herätyskelloon. Laitat sen kiinni, peset hampaat, keität kahvia tai teetä, ja istut alas hetkeksi. Saatat selata sanomalehteä, ehkä vilkaiset sarjakuvat tai tv-ohjelmat. Et ole nähnyt yhtäkään viestiä, kuvaa, videota tai pahimmillaan ahdistusta aiheuttavaa klikkiotsikkoa. Ajatuksesi saavat kulkea vapaasti.

– syöt lounaan tai eväät, saatat nauttia ruuastasi suuresti tai miettiä että eipä ollut makuelämys, mutta se siitä. Et kuvaa mitään, etkä mieti että pitääpä postata tämä kohta someen. Söit ruokasi ja that’s it. Jotkut ruokanautinnot säilyvät silti mielessä pitkään.

– käyt lenkillä. Et mittaa sitä millään, et postaa siitä mitään. Toteat vaan, että tulipa hyvä mieli ja kannatti lähteä.

– katsot jakson lempparisarjaasi. TV:stä. Siihen aikaan kun se tulee. Yksi jakso, ei sarjamaratonia, ei juonipaljastuksia, ja voit jutella siitä kaverin kanssa myöhemmin.

– kaipaat tyyli-inspiraatiota. Ostat lehden ja selailet sitä, vaatevalikoimaa ei ole tarjolla kymmenissä verkkokaupoissa, vain niissä kaupoissa  joissa voit asioida ja sovittaa vaatteita. Et myöskään saa joka päivä lisää ärsykettä ostaa uutta, ja tunne jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta vaatekaappisi sisältöön.

– lähdet lomalle. Otat kameralla kuvia. Lähetät postikortteja. Kehität kuvat loman jälkeen, ja kerrot lomakuulumiset kavereille.

– käyt nukkumaan, luet ehkä kirjaa, laitat kellon herättämään. Ei huolta älylaitteista tai sinisestä valosta, puhumattakaan somen selaislusta joka jälleen vierähti parista minuutista puoleen tuntiin.

Elämä ilman somea voi tuntua rajatulta ja ärsyttävältä kun kaikki ei olekaan heti saatavilla, mutta se oli myös helpompaa ja yksinkertaisempaa. Stressiä oli helpompia hallita. Ihmiset olivat paremmin tilanteissa läsnä. Elämä tuntui yksityisemmältä, ja omalta. Eikä kukaan tarvinnut muita painamaan tykkäysnappia asioille jotka tuottivat iloa, tai vahvistamaan omia mielipiteitä.