Rakastan sellaisia pieniä, mutta samalla niin suuria kysymyksiä. Sellaisia kysymyksiä, joiden äärellä syntyy joskus isoja oivalluksia. Kysymyksiä ja vastauksia, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Joskus oikean kysymyksen kohdalla tuntuu, kun lamppu syttyisi, ja asiat ovat yhtäkkiä selkeämpiä.

Mitä sitten ovat tällaiset maagiset kysymykset?

Itse pohdin aina hetkittäin näitä kysymyksiä. Varsinkin silloin kun tuntuu, että olen väsynyt, kyllästynyt tai jumissa.
– olenko tällä hetkellä paras versio itsestäni?
– elänkö oman näköistä elämää?
– onko niillä asioilla, joihin tällä hetkellä kiinnitän huomiota itseasiassa merkitystä?
– missaanko jotakin olennaista?
– onko jotakin mitä todella haluaisin tehdä, mutta en jostain syystä tällä hetkellä tee?
– mitä pieniä asioita voisin muuttaa, jotta olisi lähempänä sitä mitä todella haluan?

Huomaan välillä antavani energiaa kuin varkain, asioille, joilla ei oikeasti ole mitään painoarvoa. Se on somemaailmassa niin helppoa. Eksyä kuohuun ja kadottaa suunta.

Arjen kiireissä on helppo lipua kauas oman näköisestä elämästä. Jopa unohtaa merkityksellisiä osia itsestään.
Epävarmuuden kourissa on liian helppo alkaa uskotella itselleen, ettei pysty eikä osaa tarpeeksi. Ettei asioita voi muuttaa, tai on liian myöhäistä.

Ei ole. Isot asiat harvoin tapahtuvat yhdellä harppauksella, vaikka se siltä näyttääkin. Useimmiten ne ovat pieniä askelia, joista koostuu matka kohti päämäärää. Arjen pieniä valintoja. Aloin käydä aamuisin uimassa ennen töihin menoa. Kun rannalla ei ole vielä ketään, vain tyyni järvi ja aurinkoinen taivas. Tajusin järvessä uidessani, miten tyytyväinen olin juuri sillä hetkellä. Vapaa ja rauhallinen.

En usko lokerointiin tai määrittelyihin. Usein ne rajaavat asioita liikaa, ja pahimmillaan saavat ihmisen jämähtämään paikoilleen. Think outside the of the box -toteamus taitaa olla siitä syntynyt, on rakennettu se oma boksi ympärille, ja sen ulkopuolelle on vaikea enää nähdä.

Tyylin suhteen uskon kuitenkin siihen, että itsetuntemus, ja oman tyylin jonkinasteinen määrittely on hyödyllistä. Kun tuntee oman tyylinsä, hutihankintojen määrä minimoituu, vaatekaapin sisältö on käyttökelpoista ja vaatteita on helppo yhdistellä keskenään. Huonot asupäivät ovat historiaa.

Kun oman tyylin linjat ovat mielessä selvät, ei myöskään huku niin helposti trendeihin. Pinterest ja Instagram ovat mahtavia inspiraation lähteitä pukeutumiseen, mutta niillä on myös kääntöpuoli. Visuaalisena ihmisenä innostun helposti, ja joskus inspiraation puuskassa olen kadottanut oman tyylikompassini suunnan täysin. Kun tämä tapahtuu, sen tunnistaa yleensä kahdesta asiasta. Asu, jonka on hankkinut alkaa hyvin nopeasti tuntua siltä, ettei sitä haluakaan käyttää, eli se ei tunnu omalta. Tai viimeistään jälkeenpäin katsoo kuvia, joissa on kyseessä olevassa lookissa, ja miettii että mitä helvettiä olen ajatellutkaan.

Klassikkovaatekappaleiden kohdalla aika ei koskaan aja ohi. Se, mitä klassikko edustaa, voi olla erilainen jokaiselle. Itselleni ne ovat hyvinkin perinteisiä asioita, farkut, valkoinen t-paita, lippis, bleiseri. Jollekin toiselle se voi olla jotakin muuta. Kunhan vaatteesta tulee sellainen olo, että sen laittaessa päälle, on kuin kotiin tulisi.

Omaa tyyliä voi lähteä määrittelemään kolmen sanan avulla. Millä sanoilla määrittelisit tyylisi? Näitä avainsanoja, voit hyödyntää jatkossa tyyliäsi rakentaessa, hankintoja tehdessäsi ja vaikka nykyistä vaatekaappia siistiessäsi.

Jos sanojen löytäminen tuntuu vaikealta, siihen voi pyytää apua kavereilta tai perheenjäseniltä kysymällä heiltä, mitä sanoja tyylisi tuo heidän mieleensä.

Tässä esimerkkinä tyylini avainsanat:

Whimsical – en tiedä mikä suomenkielinen sana vastaisi tätä loistavaa sanaa hyvin. Oikukas, metkukas, värikäs? Tykkään sekoittaa rentoa, perustyyliäni välillä jollakin aivan överilla vaatekappaleella. Värikkäillä kuoseilla, röyhelömekolla, glitterneuleella. Se on ilahduttavaa, leikkisää ja tuo kontrastia.

Casual – olen rento pukeutuja. Rentous kulkee käsi kädessä mukavuuden kanssa. En tunne oloani kotoisaksi kovin muodollisissa vaatteissa, ja esimerkiksi kenkäni ovat aika usein maiharit tai tennarit. Rento tyyli ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asu voisi olla huoliteltu ja tyylikäs, siinä on vaan tietynlaista huolettomuutta.

Comfy – mukavuus ennen kaikkea. Haluan, että vaatteissa on kiva ja hyvä olla. Ne eivät saa puristaa tai tuntua epämukavilta. En halua tuntea oloani epävarmaksi asuni takia. Jos vaikka mekon olkain valuu koko ajan, hame tuntuu siltä että sitä pitää vetää alaspäin tai huomaan vaikka miettiväni että kroppani ei tule asussa esiin hyvällä tavalla, en valitse sitä.

Mitkä ovat sun kolme sanaa?