Minulla on muutama todella läheinen ystävä. Tutustun ihmisiin melko helposti, mutta ystävystyn syvästi harvoin. Puolisoni on paras ystäväni, ja puolestaan yksi ystävyyssuhteni on kestänyt jo kolme vuosikymmentä. He kaksi tietävät minusta enemmän kun olisi edes tarpeen, haha. Hyviä ystäviä, sellaisia joiden kanssa jakaa iloja ja suruja, on kourallinen. Sitten on ihmisiä, kavereita, semmoisia joista pidän, ja joiden kanssa tulee oltua tekemisissä satunnaisesti. En ole koskaan ollut tyyppi, jolle isot kaveripiirit ja ryhmät olisivat luontevia.

Vaikka välillä kuvittelen, että pärjäisin luultavasti hienosti erakkona, puolison ja koirien kanssa, luulen, että elämä olisi pidemmän päälle aika tylsää ilman ystäviä ja kavereita. Jokaisella olisi hyvä olla ainakin yksi ihminen, jolle voi kertoa mitä vaan. Ihan ne tosi hölmötkin ajatukset, ja vaikka toinen olisi eri mieltä, hän ei tyrmää tai lyttää. Joku, jonka kanssa voi nauraa elämän hulluudelle.

Ystävyyteen kohdistuu sen tärkeyden myötä todella suuret paineet. Kuten parisuhteeseenkin. Mitä kauemmin ystävyys tai parisuhde kestää, sitä todennäköisempää on, että suhdetta koetellaan. Elämä tuo muutoksia jokaiselle. Repii eri suuntiin. Haastaa. Ja jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu kokemuksien myötä.

Joskus muutokset ja haasteet hitsaavat lujemmin yhteen, joskus ne vievät erilleen. Jos ihmiset elävät täysin erilaisia elämänvaiheita, tai arvomaailmat alkavat kolahdella yhteen liian lujaa, on luonnollista ettei yhteistä säveltä enää löydy, varsinkaan jos ei löydy halua tai jaksamista yrittää enää.

Jokaisen suhteen tai ystävyyden ei tarvitse kestää läpi elämän. On paljon ihmisiä ja suhteita, jotka olivat ”se oikea” sinulle sillä hetkellä, mutta eivät enää. Se on ihan ok, ja normaalia. Tekee hyvää laskea irti suhteista joiden ylläpito ottaa jatkuvasti enemmän kuin antaa. Jos olet uupunut tai pahalla mielellä aina kohtaamisen jälkeen, se on aika selvä merkki laskea irti ja siirtyä eteenpäin. Elämässäni on ihmisiä joiden kanssa ei vaan ollut enää mitään puhuttavaa, eikä yhdessä vietetty aika ollut hyvää. Elämässäni on myös ihmisiä, joita ikävöin edelleen, ystävyyksiä jotka tilanteiden johdosta hajosivat, eivätkä enää korjaantuneet. Nämä ihmissuhteet ovat opettaneet paljon, sekä muista että itsestä. On hyvä pysähtyä välillä tarkastelemaan minkälainen on ystävänä, minkälainen on ihmissuhteissaan.

Ystävyyden ja yhdessäolon ei tarvitse myöskään aina olla yhtä tiivistä tai samanlaista. Joskus voi mennä vuosia, ettei aikaa vaan riitä, ja silti joka kerta kun tapaat ystäväsi, tuntuu kun aikaa ei olisi kulunut hetkeä kauempaa. Riittää, että löytyy halu pitää yhteyttä, ja toinen elämässä.

Ystävyydelle kannattaa antaa tilaa muuttua ja hengittää, ja muistaa se, että yksi ihminen ei voi olla meille kaikkea. On tärkeää myös  muistaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen.

Kalenterissa lukee tänään ”ystävänpäivä”, ja osa minusta haluaisi kapinallisesti jakaa tämän jonain toisena päivänä. Ihan vaan siksi, että tästä päivästä on kehittynyt ylikaupallinen sydämillä ja alekoodeilla päällystetty sirkus. Ystävän- ja rakkauden päivä on jokaisena vuoden päivänä, ja niin paljon muutakin kun suklaarasiat ja korulauseet.