Kun rakastuin muotiin lapsena 80-luvun alussa, muoti ei ollut ongelma. Muoti tai vaateteollisuus eivät olleet ongelma. Muoti edusti luovuutta ja iloa, se oli hauskaa. Ostimme uusia vaatteita harvoin. Sain uudet vaatteet kesäksi ja syksyksi kun koulu alkoi, joskus erikoistilaisuuksiin, kuten juhliin, mutta usein äitini teki vaatteeni. Äitini tekemät vaatteet muistan vieläkin, koska ne olivat kauniita ja ainutlaatuisia. Vaatteet olivat muodikkaita ja käytimme niitä, kunnes ne olivat kuluneet tai kasvoin niistä pois. Kauppapaikkoja joista vaatteita ostettiin ei ollut kovin montaa, eikä vaatteetkaan olleet halpoja. Ei toppeja tai t-paitoja osteltu kymmeniä kerralla, piti valita yksi.

Kun kelataan kymmenisen vuotta eteenpäin, jännittävä uusi tuotemerkki nimeltä H&M avasi ensimmäisen myymälänsä kotikaupungissani. Se oli hullaannuttavaa. Vaatteet olivat halpoja! Pystyit ostamaan paljon, useissa väreissä. Ja uutta tuli koko ajan. Joka kerta kun menit kauppaan, siellä oli jotain uutta. Tästä alkoi shoppailu ja muodin kuluttaminen.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hukkumme vaatteisiimme ja asusteisiimme. Miljoonia tonneja vaatteita tuotetaan, käytetään ja heitetään pois joka vuosi. Ihminen käyttää vaatteita keskimäärin 7 kertaa. En haluaisi uskoa näitä lukuja. Ellen Mac Arthur -säätiön verkkosivuston mukaan ”joka sekunti roska-autokuormaa vastaava määrä vaatteita poltetaan tai haudataan kaatopaikalle. Muotiteollisuus on yksi suurimmista muovisten mikrokuitujen johtajista valtameriimme. Ongelman ratkaisemiseksi meidän on keksittävä itse muoti uudelleen.”

Muotia tällaisenaan on vaikea rakastaa. Tai sanotaanko, että rakastan muotia ja vaatteita aina, mutta en halua olla osa ongelmaa, joka innostaa hankkimaan jatkuvasti uutta ja olemaan ”trendikäs”.

Koen lehtien otsikot kuten ”kaikilla on nyt…”, ”tänä kesänä kannattaa hankkia…”, ”trendikäs pukeutuu nyt…”, ongelmallisiksi. Niiden suurin tarkoitus on myydä lisää. Hanki nyt kun kaikilla muillakin on, ethän halua olla ”epätrendikäs”.

Ymmärrän täysin sen miten uuden hankkiminen hurmaa. Olen itse ostellut vaatteita joskus hyvinkin huolettomasti. Ehkä lapsuudesta lähtöisin oleva kunnioitus vaatteisiin on kuitenkin aina ollut mielessä, koska ajatuskin vaatteiden heittämisestä roskiin tai huono huolenpito, ovat tuntuneet aina pahalta.

Muodissa on paha sivumaku, joka tulee kaikista niistä ongelmista, joita sen taustalla on. Kuinka siitä voisi nauttia edelleen?

Olen viime vuosina määritellyt suhdettani muotiin uudelleen, ja opetellut uusia tapoja, tai itseasiassa elvyttänyt vanhoja tapoja. En tarvinnut ennenkään kokoajan uutta, ja paljon vaatteita nauttiakseni muodista. Nautin ja iloitsin niistä vaatekappaleista mitä minulla oli, ja käytin niitä hyvinkin luovasti.

Ideoita joita voi harkita jos kaipaa muodin suhteen uusia tapoja/toimintamalleja:

• kun tekee mieli ostaa uutta, mieti ostatko tarpeeseen vai mielitekoon
• mikä on uuden vaatekappaleen todellinen elinkaari, kuinka paljon sillä olisi todellisuudessa käyttöä
• onko kaapissasi jo samankaltainen vaate, tai joku josta voisi vaikka muokkaamalla saada vastaavanlaisen
• odota hetki, odota päivä, odota viikko. Joskus vaate ei olekaan niin houkutteleva pienen harkinnan jälkeen.
• jos puhelimessasi on vaatekauppojen appsejä, pois ne. Tee uuden hankkiminen hieman ”vaikeammaksi”.
• ota tavoitteeksi hankkia uutta vastuullisemmin, ja harkitse mitkä asiat ovat sellaisia joihin haluaisit vaikuttaa positiivisesti.

Osa vaatevalmistajista, jotka pyrkivät parantamaan toimintaansa, ovat ottaneet käyttöönsä HIGG index-mittarin. Sen on kehittänyt Sustainability Apparel Coalition (SAC) sekä teknologiayritys Higg. SAC on perustettu vuonna 2010 ja organisaatiossa on tällä hetkellä yli 250 globaalia jäsentä.  Higg Index -vastuullisuusmittari auttaa luomaan yhtenäisen tavan jakaa tuotteisiin liittyviä, todennettuja ympäristövaikutustietoja ja auttaa kuluttajia valveutuneempien ostopäätöksien teossa. Alla olevat esimerkit ovat H&M:n verkkokaupasta.

Tämä on tavallisen paitapuseron tiedoista löytyvä mittaristo

Tämä on Concious Collectionin valikoimasta löytyvän mekon mittaristo

Mietin nykyisin entistä paremmin vaatteiden materiaaleja, ja myös sitä kautta niiden käyttöikää.

Yksi merkittävä asia mielestäni on myös vaatteiden huoltaminen. Minulla on kaapissa 20 vuotta vanhoja H&M:n vaatteita, jotka ovat edelleen täysin käyttökelpoisia. Olen huoltanut ne aina ohjeiden mukaisesti, ja säilyttänyt ne siististi. Mikään vaatekappale ei kestä kaltoinkohdeltuna hyvänä.

Toinen on se, että vaatteiden käyttäminen uudelleen ja uudelleen on ihan tavallista ja normaalia. Pikamuodin vastenmielisimpiä oireita on se, että aina pitäisi olla jotain uutta. Ja jossain vaiheessa se, että on samat vaatekappaleet usein päällä oli jotenkin ”noloa”. Nykyisin sitä kutsutaan Instagrammissa #rewearing. Ennen se oli vaan ihan tavallista ja normaalia. Palataanko vaan siihen takaisin?

Lopuksi on pakko todeta, että en ole tässä asiassa valmis, en lähelläkään. Määrittelen suhdettani muotiin uudelleen, ja haluan, että löydämme sen saman palon ja ilon kun suhteemme alussa.