Pariisi on aina ollut kaupunki johon olen halunnut matkustaa. Se on tuntunut ainutlaatuiselta ja kauniilta kaupungilta. Pariisi edustaa minulle vapautta, rakkautta ja historiaa jollaista millään muulla kaupungilla ei ole. Mystinen, romanttinen Pariisi. On sanonta joka tuntui osuvalta tänä kesänä kun varasimme matkamme ”If you’re going to be sad, you might as well be sad in Paris”.

Lyhyellä matkalla, jonka teimme ehdimme tehdä ja kokea yllättävänkin paljon. Varsinkin kun yritimme järkevöittää ajan käytön, emmekä käyneet mm. Notre Damen tai Louvren sisällä. Olisi ollut ajan tuhlausta käyttää lyhyttä matkaa jonottamisiin. Nyt jää nähtävää toiseenkin kertaan.

Vietimme aikaa Montmartrella, jossa hotellimmekin sijaitsi, ja täältä löytyy mm. Wall of love -nähtävyys, Moulin Rouge, Vincent Van Goghin koti, Sacre Couer -kirkko, sekä taiteilijakortteli, joka Bisous Bisous -myymälästä löydät suloisimmat postikortit ja tuliaiset. Estetiikan kaipuisille suosittelen myös lukuisia viihtyisiä kahviloita alueella, sekä kaunista katua Rue de L’Abreuvoiria. Sacre Couerin tasanteelta aukeaa mieletön panoraamanäkymä koko Pariisin ylle.

Kävimme legendaarisella Pere Lachaisen hautausmaalla, Jim Morrisonin ja Edith Piafin haudoilla. Hautausmaalla oli oma pysähtynyt tunnelmansa, ja mietin mukulakiviä astellessa, että mitä Jim Morrison ajattelisi siitä, että hänen hautansa on edelleen Doors-fanien pyhiinvaelluskohde.

Historia on vahvasti läsnä Pariisissa, ja se on lähes käsin kosketeltavaa. Ranskan vallankumous, Marie Antoinette, Pariisi joka selvisi toisesta maailmansodasta ja natsien miehityksestä, lukuisat rakennukset joilla on valtava merkitys historiassa, taide, muoti, Palais Garnier jossa järjestetään Chanelin muotinäytökset…lista on loputon. Pelkästään arkkitehtuurisesti Pariisissa riittäisi ihmeteltävää koko loppuelämäksi.

Nautin myös suuresti seikkailustamme Seinen rannoilla, kävimme legendaarissa kirjakaupassa Shakespeare & Companyssä, sekä Cafe de Floressa. Kirjat ja kulttuuri ovat esillä tässä kaupunginosassa vahvasti, ja kirjakaupoista puheen ollen, suosittelen myös pistäytymään Old Books Cafessa, tunnelmallisessa pikkukahvilassa, jonka seiniä koristaa kattoon asti ulottuvat kirjahyllyt.

Ikävöin kovasti meidän Sisua, ja näin koiria joka puolella. Pariisilaiset ulkoiluttavat koiriaan yllättävän paljon ilman hihnaa. Ehkäpä pariisilaiset koiratkin ovat hieman elegantimpia?

Emme viettäneet juurikaan aikaa ostoskeskuksissa, vaikka shoppailuun Pariisi olisi täydellinen kaupunki. Champs Elyseellä riittää liikkeitä joka lähtöön, sekä hienoja merkkiliikkeitä, että tavallisia ketjumyymälöitä. Printemps lähellä Notre Damea on myös luksusmerkkien myymäläkeskittymä. BHV Marais oli mukavan kompakti tavaratalo, ja ostin sieltä ihania Gallimardin muistivihkoja ja tuliaisherkkuja.

Kun miettii Pariisia, mieleen tulee väistämättä elegantit kahvilat joita on paljon! On todella vaikea valita niiden joukosta yhtä. Suosittelen Cafe de Florea, joka voi tosin olla melko ruuhkainen, Floraa, jonka upea kukkia pursuava sisustus vetää sanattomaksi, Old Book Cafeta sekä Cafe Notre Damea. Nämä ovat paikkoja joissa ehdimme istuskella ja lepuuttaa jalkoja, upeita kahviloita olisi ollut päiväkausiksi!

Jos kaipaat vegaanista ruokaa, suosittelen Green Farmer’sia Moulin Rougen vieressä, sekä Wild and Moonia, joita on useampi eri puolilla Pariisia. Kummatkin on ovat täysin vegaanisia ruokapaikkoja. Green Farmer’sin tuunatut ranskalaiset ja falafelannos maistuvat erityisen hyvältä pitkän päivän päätteeksi. Wild and Moonissa on monenlaista suolaista ja makeaa herkkua, vegaaniset grillivoileivät veivät kielen mennessään.

Nautimme myös suuresti French Bastards -leipomoista, joista yksi sattui olemaan heti hotellimme vieressä. Tuore croissant voi tuntua kovin kliseiseltä, mutta muista maistaa sitä Pariisissa. Tuntui epätodelliselta istua ranskalaisen ikkunan ääressä sängyssä nauttimassa aamupalaa.

Kaiken kaikkiaan Pariisi oli kaikkea sitä mitä kuvittelin, ja enemmän. Suosittelen liikkumaan jalan, jotta oikeasti näet ja koet kaupungin tunnelman. Nauti. Istu kahviloissa, nauti iso lehtevä croissant. Osta I love Paris -paita, ja ota niin paljon kuvia kun ehdit. Pariisi on ihana.

Käytännön vinkkeinä kertoisin seuraavaa: Lentojen ja lentokentällä navigoinnin helpottamiseksi suosittelen lataamaan Paris Airportin virallisen sovelluksen. Voit lisätä sinne omat lentosi, seurata niiden tietoja ja statusta, sekä saat selkeää tietoa omasta terminaalistasi, mm. kartat ja kattavat tiedot kaupoista ja ravintoloista. Puheet pariisilaisten töykeydestä eivät mielestäni pidä paikkaansa, paitsi taksiskuskit tuntuivat olevan poikkeus. Jos käytät taksia, etkä puhu sujuvaa ranskaa, määränpään osoite kannattaa näyttää puhelimesta.

Tähän kesään on mahtunut paljon. Niin paljon. On ollut odottamatonta iloa ja jännitystä, näyttelyitä, keikkoja ja matkoja. Mitään näitä en osannut edes odottaa kesän alussa, koko vuosi on ollut täynnä huolta ja ahdistusta. Rakkain Sisu-koiramme alkoi osoittaa vanhenemisen merkkejä tavoilla joille ei kukaan mahda mitään. Kaikella on aikansa, ja valitettavasti suurinkaan rakkaus ei voita aikaa.

Kun loma alkoi, mietin pelonsekaisin tuntein mitä edessä mahtaa olla, ja ajattelin, että nyt voin ainakin kokea kaikki tunteet surusta huoliin joutumatta tsemppaamaan. Lomalla tuli myös hyvin selväksi, että joskus suurin rakkauden teko on ymmärtää laskea irti.

Ihminen jolla ei ole koskaan ollut koiraa, ei tule ikinä ymmärtämään miten suurta rakkautta ihminen voi koiraansa kohtaan tuntea. Tai ymmärtää minkälainen side ihmisen ja koiran välille syntyy. Suru on niin syvää ettei sille ole sanoja. Maailma on täynnä asioita jotka olet havainnut koirasi kautta. Lähipuun orava jolle ei enää haukuta, koiran suosikkilihapullat jotka jää nyt kaupan hyllyyn, aamun hetket kun istutaan kahdestaan katselemassa maailmaa pihalla, taulouspaperirullien hylsyt jotka ovat ihan paras namileikki, metsäpolku jolla ei enää tunnu tassujen paino. Edessä aamut joina ei voi enää painaa kasvoja pehmeään turkkiin, paahtoleivät joista kukaan ei halua osaansa. Ja se rakkaus ja ilo, jonka saat osaksesi kun tulet kotiin on poissa.

On vaikea ymmärtää että maailma jatkaa eteenpäin, vaikka oma maailmasi on muuttunut oudoksi ja erilaiseksi. Maailmaksi joka on täynnä ensimmäisiä kertoja. Kun imuroit ja tiedät ettei karvoja enää ilmesty lattialle. Kun tulet kotiin eikä häntä heilu ovella. Kun sataa, etkä kuivaa enää pyyhkeellä toisen turkkia. Kun näet ikkunassa peuran, mutta et sano siitä innokkaalle vahtijalle.

En oikeastaan haluaisi jakaa tätä kaikille. Tämä on niin syvää ja henkilökohtaista. Ei kukaan voi ymmärtää miten hieno, ainutlaatuinen ja kaiken kaikkiaan hyvä poika meidän Sisu oli. Koen silti velvollisuudekseni puhua siitä, miten raskasta koiran (tai minkä tahansa lemmikin) pois meno voi olla. Se ohitetaan helposti ja todetaan että nyt taitaa olla uuden koirakaverin aika. Pyydänkin sinulta, joka et sitä välttämättä ymmärrä, että kunnioita toisen menetystä ja surua, anna sille tilaa.

Koira on rakas ja ainutlaatuinen perheenjäsen. Perheenjäseniä ei voi korvata, tai ostaa uutta tilalle. Menetys on lopullinen ja pysäyttävä.