Luonnollisempaa kauneutta pariisilaisittain

Muistatteko muutaman vuoden takaisen ilmiön, jonka Pamela Anderson käynnisti meikittömällä olemuksellaan Pariisin muotiviikoilla? Mietin Pamelan mielentilaa, kun pääsin itse kokemaan ehkäpä vastaavan tunteen kesälomalla Pariisissa.

Pariisi on kaupunki johon tiivistyy tyylin ja eleganssin syvin olemus, mutta se saa myös oudolla ja viehättävällä tavalla vapautumaan.

Pariisi on ollut haavelistallani pitkään, ja tänä kesänä pääsin sen kokemaan. Se oli kaikkea mitä kuvittelin, ja enemmänkin. Suurkaupunki joka tuntuu koostaan huolimatta kotoisalta ja rennolta, ja kaikessa on tietynlainen boheemi asenne. C’est la vie.

Pakkasin mukaan minimaalisen määrän kosmetiikkaa, ja keskityin valitsemaan muutaman ”Marika in Paris” -asun. Kesäkuumalla meikki ei tunnu iholla miellyttävältä, ja meikkaan melko vähän. Valitsin meikkipussiin meikkivoiteen, kulmatuotteen, ripsivärin, huultenrajauskynän, aurinkopuuterin ja huulipunan. Nämä ovat luottotuotteeni, joilla saan aina tehtyä luonnollisen ja helpon meikin.

Pariisissa aamulla hotellihuoneessa meikatessa aloin miettiä, että mitä jos jättäisinkin meikkivoiteenkin pois, ja tekisin lookista mahdollisimman kevyen ja luonnollisen. Seuraavana päivänä karsin lookista pois ripsivärinkin. Niin paljon kun pidänkin meikkaamisesta, enkä koe sitä minään ”pakkona”, nautin vapautuneesta tunteesta jonka minimalistinen lookkini toi mukanaan. Se tuntui rennolta, ja jotenkin ”pariisilaiselta”.

Siinä missä joskus halusin korostaa, häivyttää ja piilottaa jotakin ulkonäössäni, nyt haluan olla vaan minä. Nämä ovat kasvoni, eikä niissä ole mitään piilotettavaa. Ihoni ei ole täydellinen, rypytön tai tasaisen sävyinen, mutta mitä sitten? Olen kyllästynyt siihen miten kaikki on siloiteltua, symmetristä ja samanlaista. Todellinen elämä on rosoista ja epätäydellistä, mutta myös kiinnostavaa. Kiitos Pariisi.

Kauneus Meikki

Ole enemmän Ozzy

Tällä viikolla maailma pysähtyi suru-uutisen äärelle. Legendaarinen heavymetallin uranuurtaja, Prince of Darkness, Ozzy Osbourne nukkui pois. Uutinen oli jollakin tapaa odotettavissa, mutta silti olin kuvitellut että Ozzy jatkaa ikuisesti. Kaikki mitä häneltä jäi jälkeen, perhe, musiikki ja miljoonat tarinat jatkavatkin.

Ozzy oli paljon kaikenlaista. Kukaan ei yritä maalata kuvaa täydellisestä ihmisestä, kaikkein vähiten sitä yritti Ozzy itse. Hän oli aito, avoin ja epätäydellinen. Sellainen aitous on harvinaista, ja ehkä yksi niistä monista syistä miksi hän vetosi niin moneen.

Ozzyn ja hänen puolisonsa Sharonin rakkaustarina ei myöskään ole kuin saduista, mutta se on todellinen osoitus kahden ihmisen välisestä siteestä, jota mikään ei voi katkaista. Ozzy itse myönsi puutteensa, ja totesi moneen otteeseen miten kiitollinen hän on siitä, että Sharon on pysynyt hänen rinnallaan. Kiitollisuus kaikesta, faneista, rakkaudesta ja elämästä, jonka hän oli saanut, tuli esille monissa Ozzyn haastatteluissa.

On hienoa ja ansaittua, että päällimmäiseksi muistoksi Ozzystä jää hänen jäähyväiskonserttinsa, ja musiikki, sekä tarinat ystävällisyydestä ja rakkaudesta. Hyväntekeväisyydestä. Jäähyväiskonsertin tuotot, 190 miljoonaa lahjoitettiin Parkinsonin tutkimukseen sekä lastensairaaloille. Viimeisinä tekoinaan hän järjesti myös taidehuutokaupan simpanssien hyväksi.

Tarinat rakkaudesta ja ystävällisyydestä ovat olleet kuin hyökyaalto Ozzyn kuoleman jälkeen. Miten hän kohtasi muut ystävyydellä, miten hän rakasti. Rakasti perhettään, fanejaan ja musiikkia. Miten hän edelleen fanitti bändejä ja artisteja aidosti. Miten hän halusi auttaa muita urallaan eteenpäin.

Jokainen meistä voisi ottaa Ozzystä oppia. Rakastaa täysillä, harjoittaa ystävällisyyttä ja auttaa aina kun voi. Ja maailmassa joka voi olla hetkittäin raskas ja musta, etsiä syitä olla kiitollinen ja tarttua niihin aina kun mahdollista kaksin käsin.

Puheenaiheet Ajattelin tänään