Mä käytän liikaa poskipunaa
Siinä se tuli, tunnustus: mä käytän liikaa poskipunaa. Ja se ei haittaa mua tippaakaan. Tykkään poskipunasta, ja meikkaamisesta, ja se on vaan mun juttu. Tykkään siitä miltä kasvoni näyttävät kun poskipunaa on reippaasti, ja lisään sitä aina vähän myös nenän päähän.
Meikkaamisesta on tehty todella vaikeaa, etenkin ennen siitä kirjoitettiin sävyyn joka tuntui siltä että meikkaaminen voi olla melkein vaarallista jos teet sen väärin. Kaikissa naistenlehdissä oli ihan hirveä määrä ohjeita ja sääntöjä ja vinkkejä, sekä varoitukset miten ei ikinä pidä meikata. Nykyisin samaa näkee somessa, on ”oikeat” ja ”väärät” tavat. Ei siis ihmekään että niin moni toteaa, ettei osaa meikata, tai kokee että meikkaa väärin. Tai koko meikkaaminen tuntuu jopa lannistavalta aloittaa.
On tietenkin hienoa, että löytyy ohjeita ja tutoriaaleja, ja niistä kannattaakin hakea vinkkejä. Mutta kukaan ei tunne kasvojasi niin hyvin kun sinä itse, eikä kukaan tiedä paremmin kun sinä, mikä tuntuu kotoisalta ja hyvältä meikiltä. Luota itseesi. Ja sopiiko ettei myöskään arvostella jonkun toisen tapaa ilmaista ja korostaa kauneuttaan.
Meikkaaminen on hauskaa leikkiä, voit olla luova, tai minimalistinen. Aamulla meikkaaminen voi jopa tuntua meditatiiviselta kokemukselta. On kiva rauhoittua hetkeksi meikkien äärelle teekupin kanssa.
Jos meikkaaminen tuntuu vaikealta, tai jokin, esimerkiksi rajausten tekeminen on haastavaa, harjoittele sitä. Voit kokeilla uusia tyylejä ja sävyjä vaikka illalla, ennen kasvojen pesua.
Paras vinkki jonka olen itse koskaan saanut meikkaamisen suhteen on tämä: meikkiä on ihan turha pelätä, sen voi aina pestä pois.