Sain todella hyvän ja mielenkiintosien kysymyksen (jälleen kerran) blogini kommenttiboksiin. ”Mikä bloggaamisessa on tällä hetkellä haastavinta vai onko mikään? Entä miten paljon käytät aikaa bloggaamiseen päivässä / viikossa?”

Bloggaaaminen on tosi kivaa, ja se on antanut minulle uusia mahdollisuuksia. Silti siinä on myös omat haasteensa. Omassa tekemisessäni tunnistan kolme suurinta haastetta, aika, ideat ja motivaatio.

Ajan löytäminen

Kesällä on kaikenlaista kivaa tekemistä aamusta iltaan. Koneen äärellä istuminen ei houkuttele yhtään. Silti haluan postata kesäisiäkin juttuja, enkä pitää pitkiä taukoja. Ehkä siinä on myös pelkoa, että lukijat unohtavat, jos on liian kauan lomalla.

Hyvien, kivojen juttuideoiden keksiminen

Joskus tuntuu, että apua, mä en keksi enää mitään sanottavaa. Silloin valitsen yhden jutun, jonka vaan kirjoitan. Yleensä kirjoittaessa alkaa tulla juttuideoita mieleen, ja helposti kirjoitan samalta istumalta vaikka koko viikon jutut.

Kirjoitan kaikki juttuideat vihkoon ylös, heti kun ne tulevat mieleen. Yritän aina miettiä onko jutusta mitään iloa tai hyötyä. Jos siitä ei ole kumpaakaan, jatkan idean kehittelyä. Mitä herkempi tai vaikeampi aihe, sitä kauemmin kypsyttelen juttua luonnoksena. En halua hetken vimmassa julkaista jotakin mitä kadun myöhemmin, tai vaikka ilmaisen vahingossa väärin. Tällä hetkellä yksi henkilökohtainen ja herkkä juttu on odottanut luonnoksena yli puoli vuotta, en tiedä julkaisenko sitä koskaan.

Motivaation löytäminen

Joskus tuntuu, että vaikka tekisi kuinka töitä blogin eteen, se polkee paikoillaan. Lukijamäärä ei kasva, kukaan ei tykkää jutuista tai kommentoi. Nämä ovat niitä huonoja päiviä. Annan niiden tulla ja mennä. Olen tosi kiitollinen jokaisesta joka tätä blogia käy lukemassa. Arvostan tosi paljon sitä, että käytät arvokasta aikaasi täällä. Se motivoi jatkamaan.

Lisäksi välillä kriiseilen siitä, etten pysy niin tiukasti aihepiirissäni. Pitkään ajattelin kirjoittavani luonnonkosmetiikkablogia, mutta aihepiiri on laajentunut, ja yhä useammin kirjoitan hyvinvoinnista, kirjoista, ja niin, hiuksista, joka on yksi eniten luetuin aihepiiri. Joskus mietin onko blogi liian rönsyilevä, mutta toisaalta, en halua kirjoittaa väkisin liian tiukkaan rajatuista aiheista.

Tuntuu, että bloggaamiseen voisi käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Nautin siitä, ja olisi ihana tehdä sitä täyspainoisemmin.

Käytän muutaman tunnin viikossa kuvien ottamiseen. Talvella kun on vähemmän esteettistä kuvattavaa, ja valon määrä on niin surkea, kuvaaminen on paljon järjestellisempää. Kesällä saatan napsia kuvia milloin kohdalle osuu jotain kaunista, ja hyödyntää sitten kuvia jutuissa.

Kirjoittamiseen menee viikossa muutamasta tunnista ehkä viiteen, ja siihen päälle juttujen ideointi ja julkaistujen blogipostausten jakaminen someen. Kommentteihin haluan vastata ajan kanssa, siksi niissä välillä kestää. Lisäksi käytän päivittäin hetken Analyticsin parissa tarkastelen mitkä jutut kiinnostavat ja mitkä eivät.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla muidenkin bloggaajien tuntemuksia aiheesta.

Tämä on niin herkkä aihe joillekin, että haluan heti alkuun laittaa kunnon disclaimerin. Tarkoitus ei ole moralisoida kenenkään alkoholinkäyttöä tai kehua käyttämättömyyttä. Tämä on vain pohdintaa omien havaintojeni pohjalta ja mielestäni mielenkiintoinen aihe.

Seuraan Instagramissa mielenkiintoista tiliä nimeltä Sobermimmit. Jos kaipaat vinkkejä elämään ilman alkoholia tai olet sober curious, saatat tykätä tilistä. En ollut pitkään aikaan ennen tilin seuraamista ajatellut edes alkoholia. Tai että se ettei juo, voi olla niin vaikeaa lähipiirille. Yhä useampi kyseenalaistaa alkoholinkäyttönsä, ja miettii voisiko elämä olla laadukkaampaa ilman alkoholia. Sober curious on iso ilmiö, ja voit lukea siitä lisää täältä.

En ole absolutisti, olen ollut pitkään sober curious, ennen kun sille oli keksitty termiä. Lähipiiriini on tosin aina kuulunut absolutisteja, joten se ei ole minulle mitenkään outoa. Joskus käytin enemmän alkoholia, terasseilla, festareilla tai baari-iltoina. En kuitenkaan ole koskaan juurikaan erityisemmin pitänyt sen mausta, ja tuntuu että nuorempana join vain, jotta olisin sosiaalisempi joissakin tilanteissa. Joskus nuorempana kun olin juomatta, joku saattoi sitä kummastella koko illan, ja ehkä jankuttaa vähän rasittavastikin, että miksen juo. Pikkuhiljaa siihen on vaan totuttu. Joskus esimerkiksi pikkujouluissa tai muissa tilanteissa joissa on ns. oletus, että alkoholia juodaan, joku saattaa asiasta vielä kysyä, mutta hymyilen vaan, ja sanon että ei kiitos tänään.

Saatan joskus ottaa kuoharilasillisen tai muutaman Aperolin, mutta hyvin harvoin sitäkään. En kaipaa alkoholia rentoutumiseen. Mikään ei rentouta kuten kunnon treeni ja sauna päälle. Alkoholin suoma rentoutus on hyvin lyhytaikainen, ja maksaa koko seuraavan päivän ja tuo tullessaan erittäin huonon olon. Olen lähes poikkeuksetta saanut aina todella huonon olon jo pienestäkin määrästä alkoholia, joten olen todennut, että emme ole hyvä match.

Otsikossa kysyn ”miksi juhlintaan kuuluu niin usein alkoholi”. Kysymys on tullut taas kesän aikana usein mieleeni somea selatessani. Kuva tutkintotodistuksesta, kuvassa kuoharipullo, todistus ja kukkia. Kuva kesäillasta, kuvassa järveä ja viinilasi. Kuva loman alusta, kuvassa terassinpöytä ja olutpullo. Näitä riittää, tiedät kyllä. Ja edelleenkään, ei siinä mitään pahaa ole. Olen vaan itsekseni pohtinut, että miksi se juhlan tai ilon hetki vaatii niin usein rekvisiitakseen alkoholin?

Ja niin, jutun kuvituksena on oma paheeni, makeat herkut, koska minun juhlahetkeeni kuuluu lähes poikkeuksetta jotakin hyvää syötävää :).