Kun ulkona alkaa sataa yhä enemmän, on täysin luvallista linnoittautua sisälle ison teekupin kera. Parasta sadepäivän puuhaa on lukeminen tai hyvän leffan katselu.

Viime aikoina olen keskittynyt elämäkertoihin ja ajattelin jakaa muutaman niistä.

Debbie Harry – Let’s face it – äänikirja

Punkbändi Blondien keulakuvan Debbie Harryn tarina on taatusti mielenkiintoinen. Voi vaan kuvitella mitä kaikkea tuohon aikaan maailman suosiossa olevan bändin keulakuva on saanut kohdata ja kokea. Debbie Harry on mielestäni upea ja mieletön. Siksipä olin innoissani tästä elämäkerrasta. Aloin lukea kirjaa e-kirjana, mutta kiireiden vuoksi se jäikin kesken. Osittain tuntui myös että alussa kerrotaan turhan paljon lapsuusmuistoja, jotka sillä hetkellä eivät jotenkin vaan saaneet otteeseen tätä lukijaa. Päätin ostaa kirjan äänikirjana, kun vielä lukijana oli itse Debbie Harry. Se oli virhe. En ymmärrä miten upea Debbie onnistuu lukemaan niin monotonisesti ja tylsästi kirjaansa. Enkä tiedä pääsenkö ikinä kirjaa loppuun saakka?

Diane Keaton – Nyt ja aina – kirja

Löysin tämän kirjan kaappeja siivotessa. Olen joskus hankkinut sen alesta, mutta en vaan jotenkin löytänyt innostusta lukea sitä. Näyttelijä Diane Keaton ei kai ollut minusta niin kamalan kiinnostava hahmo. Nyt olen täysin ihastunut häneen Dianeen Instagramin ansiosta, ja päätin tarttua kirjaankin. Onneksi. En malttanut laskea kirjaa käsistäni. Diane kertoo oman tarinansa, joka nivoutuu hänen äitinsä tarinaan. Olisin vaan halunnut jatkaa lukemista ja viettää leppoisia teeheetkiä Dianen kerronnan parissa.

Michael Hutchence – Mystify – dokkari

Yle Areenalta löytyvä dokkari INXS-bändin laulajasta ja keulakuvasta on pysähdyttävä. Laulajan lapsuudesta alkava dokkari kertoo läheisten avulla Michaelin tarinan. En ole koskaan ollut mikään kova INXS-fani, mutta toki tiesin heidän hittibiisit kuten Never year us apart. Oli mielenkiintoista kuulla tarinat biisien takana. Dokkarista jää haikea ja surullinen fiilis. Todella ajatuksia herättävää katsottavaa. Miten yksi lyhyt hetki voi kääntää elämän suunnan toiseksi. Kunpa joskus voi vaan painaa kelaa taaksepäin nappia.

Kävin muutamia vuosi sitten hammaslääkärillä hampaiden valkaisussa. Halusin selvästi valkoisemman hymyn. Toimenpiteestä kirjoitin silloin blogiinkin, ja omalla kohdallani se oli hyvin helppo, eikä hampaita vihlonut juuri ollenkaan. Voit lukea siitä tästä.

Tosiasia on kuitenkin se, että minulla on keltainen hammasluu. Enempää se ei hammaslääkärin mukaan ”valkaistu”. Valkaisun lopputulos oli hyvin maltillinen. Ensin mietin että valkaisen vaan lisää, mutta alkoi tuntua että se on rahan hukkaan heittämistä. Saavuttaisin ”unelmieni” hampaat luultavasti vain kuorilla.

Päätin pitää hampaistani muuten huolta, ja ehkäistä ulkoisia tummentumia. Toki ”täydellinen” hammasrivistö houkuttelee, mutta toisaalta omat hampaat ovat omat hampaat.

Kuinka sitten pitää hymyä kunnossa jos valkaisu tai kovemmat toimenpiteet eivät ole vaihtoehto?

• pesen kuuriluontoisesti hampaita Yotuelin All-in-one tahnalla aina kun alkaa tuntua että nyt hampaat kaipaavat puhdistusta. Tahna ei hankaa kiillettä vaan vahvistaa sitä, sekä valkaisee hammasluuta karbamidiperoksidin avulla.
• flossaa, eli käytä hammaslankaa. Kun hampaiden välit ovat puhtaat, ja kunnossa, hampaat näyttävät valkoisemmilta. Omat lemppari lankaimeni ovat Humblen maissitärkkelyksestä valmistettuja. Jokainen ostettu Humble tuote edistää myös vähävaraisten lasten suuterveyttä, mikä on iso plussa.
• käy säännöllisesti hammaslääkärissä poistamassa hammaskivi. Tällä on oikeasti iso merkitys. Jos flossaat tunnollisesti, tätä askelta ei tarvitse välttämättä toistaa niin usein.
• yritä muistaa purskutella suu vedellä jos syöt tai juot jotain hampaita värjäävää. Tämä on pieni ja helppo juttu joka ennaltaehkäisee värjäytymiä ja tummentumia.

Usein sanotaan että punainen huulipuna saa hampaat näyttämään kirkkaammilta ja valkoisemmilta, sitä kannattaa toki kokeilla myös :).