Annoin itselleni luvan tehdä tällä lomalla ihan mitä huvittaa. Olla sisällä jos tuntuu siltä, vaikka ulkona olisi hyvä ilma. Syödä sipsejä vaikka tarjolla olisi tuoreita mansikoita (tosin valitsin mansikat…). Nukkua päiväunet vaikka en olisi saanut mitään aikaan. Ja olla ilman herätyskelloa, ilman syyllisyyttä siitä että nukuin myöhään.

Siis varsinaista laiskottelua.

Annoin itselleni luvan olla olematta tehokas. Tätä lomaa ei mitata suoritusten ja saavutusten määrällä. Ei luettujen kirjojen, käytyjen paikkojen, siivottujen kaappien, ei mikään määrällä.

On yllättävän vaikeaa olla itselleen lempeä, ja antaa lupa olla.

Mielessä pyörii helposti ne tekemättömät asiat, ja myöskin ehkä joku juurtunut käsitys siitä, että kaikki lepokin täytyy ns. ansaita. Vaikka hei, ei tarvitse! Ansaitset ihan kaiken hyvän ja ihanan, ihan vaan olemalla sinä.

Tämä loma on varsin ihana. (Totean sohvalta villasukat jalassa, teekupin kanssa, tosin haluaisin hieman enemmän auringonpaistetta.)

Oli selvää jo hyvissä ajoin ennen loman alkua, että tänä kesänä matkaillaan kotimaassa. Kuten niin moni muukin, päätimme alkaa karavaanariksi.

Plussia oli paljon, pääsee näkemään monta kohdetta, saa koirat hyvin mukaan ja saa vähän seikkailun makua reissaamiseen.

Saimme melko edullisesti vaunun vuokrattua ja odotimme reissua jännityksellä. Suunnitelmamme olivat hyvin rennot, tyyliin ”tähän suuntaan mennään ja katsotaan sitten”. Yhdeksi yöksi olimme varanneet lasi-iglun.

Rakastan listoja, ja nytkin pakatessa tein useamman listan. Ja hei! Mitään ei unohtunut ottaa mukaan.

Ensimmäisen yön olimme Punkaharjulla, levähdyspisteessä järven rannalla. Maisemat oli mielettömät ja käytiin myös suppailemassa. Koirilla oli hieman vaikeuksia sopeutua vaunuun, samoin minulla.

Matkan ehdoton luksus osuus oli yöpyminen Hankasalmella, siitä voit lukea lisää tästä.

Luksus vaihtui vaunuiluun kolmantena päivänä kun lähdimme Kalajoelle. Säiden puolesta Kalajoki oli kamala pettymys. Nautimmekin sitten illasta grillaillen, vuokramökissä. Voin kertoa, että asuntovaunu kahden litimärän koiran kanssa ei houkuttele. Aamulla reippailin tihkusateessa rannalle juomaan aamuteen. Meri on kuitenkin aina kaunis, jopa sateella.

Sateessa suuntasimme rannikolle ja kävimme Vaasassa ja Kokkolassa. Säät olivat surkeat kummassakin, joten päätimme että yöksi tulemme kotiin.

Koirat olivat ikionnellisia kun pääsivät tutuille paikoille nukkumaan. Kumpikin alku kuorsata heti. Ja on se myönnettävä, onnellinen olin itsekin.

Asuntovaunuilemme ehdottomasti toisenkin kerrankin, mutta tämänkertainen vaunu ei vastannut tarpeitamme. Se oli ahdas, epäkäytännöllinen ja jotenkin nukkavieru.

Kun vaunu on reissun ajan tukikohta, sen on oltava viihtyisä ja käytännöllinen.

Opimme reissusta paljon. Ja se jää muistoihin pienistä vastoinkäymisistä yhtenä parhaista perheen lomaretkistä.