Ihanat kotimaiset bikinit ja uimapuvut

Olen niin onnellinen tuleville viikoille lupailluista helteistä. Tämähän tarkoittaa sitä, että ulkona oikeasti tarkenee bikineissä tai uimapuvussa <3. Kesä on vaan ihanaa!

Olen haalinut vuosien varrella useammat bikinit ja uimapuvut, ja koska niiden käyttöaika on melko lyhyt, ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän kuin uusia. Joten itselleni uusien biksujen hankinta ei vaan ole tänä kesänä ajankohtaista…ellen löydä ihan täydellistä paria,

Halusin silti esitellä omia suosikkeja kotimaisista bikini- ja uimapukubrändeistä, joita on muuten ilahduttavan monta!

HALLAxHALLA

HallaxHalla on ensimmäinen suomalainen, ekologinen uima-asu brändi johon tutustuin. HallaxHallan toiminta perustuu kierrätysmateriaalien käyttöön, ja ekologisuuteen. Heidän nettisivuilla on laskuri, jossa toiminnan vaikutukset tulevat hyvin esille, esimerkiksi kalastusverkkoja on hyödynnetty 563 kg:n verran, lue lisää tästä. Itse uima-asut ovat kuin ihania mehujäitä kirkkaine väreineen <3.

Hintahaarukka: n. 45 – 90 euroa

Erityistä: merestä kerätyn muovijätteen muuntaminen upeiksi uima-asuiksi, monipuolinen valikoima erilaisia malleja ja värejä

Mistä: Omasta verkkokaupasta

ASUYAMA

Tiina Asujamaan perustama Asuyama tarjoaa mielettömän kauniita bikineitä ja uimapukuja. Uima-asut ovat valmistettu ECONYLISTÄ, kankaasta joka on valmistettu mm. muovijätteestä ja merestä kerätyistä kalaverkoista. Jokaisesta valmistetusta uima-asusta lahjoitetaan prosenttiosuus valtamerten pelastamiseen keskittyvään R.O.L.E -säätiön Zero Waste to Oceans-hankkeeseen. Uima-asut myös pakataan muovittomasti.

Hintahaarukka: n, 30 -110 euroa

Erityistä: kierrätysmateriaalien käyttö, trendikkäät mallit

Mistä: Omasta verkkokaupasta 

MORICO

Morico on eettisyyteen panostava slow-fashion brändi. Myös Moricon uima-asut ovat valmistettu kierrätysmateriaali ECONYL:istä.

Hintahaarukka: n. 46 -99 euroa

Erityistä: eettinen toiminta, kierrätysmateriaalien hyödyntäminen, hyvät perusmallit uima-asuissa, jotka sopivat eri vartalotyypeille

Mistä: Omasta verkkokaupasta sekä mm. Nudgesta

LILJA THE LABEL

Kauniita ja rentoja uima-asuja. Uusimmassa mallistossa on 70-luvun henkeä, joka toimii erittäin hyvin. Juhannus-mallisto on täydellinen tietenkin juhannukseen. Uima-asut valmistetaan Balilla, pienissä tuotantoerissä, tasokkaissa olosuhteissa.

Hintahaarukka: n. 35 -80 euroa

Erityistä: kierrätysmateriaalien hyödyntäminen, ekologinen toiminta, kauniit mallistot

Mistä: Omasta verkkokaupasta 

FINNWEAR

Klassisia jokaiselle sopivia perus uikkareita ja bikineitä.

Hintahaarukka: n. 20 – 60 euroa

Erityistä: perinteikäs suomalainen yritys, brändi on jo yli 50 vuotta vanha. Aikaa kestävät perinteiset uima-asut.

Mistä: Finnwearia löytyy marketeista sekä niiden verkkokaupoista (Prisma, Citymarket, Tokmanni)

(Kuvat: valmistajien nettisivuilta)

Muoti Päivän tyyli

Mikä on oikeasti tärkeää?

”Everyone you meet always asks if you have a career, are married, or own a house as if life was some kind of grocery list. But no one ever asks you if you are happy” – Heath Ledger

Heath Ledgerin kysymys kolahti ja tuntui menevän niin yksiin omien mietteiden kanssa. Olen ennenkin ihmetellyt täällä blogissa sitä, että miksi ihmiset niin usein kysyvät ammattia tai ikää kohdatessa uusia tuttavuuksia. Instagramissa yksi suosituin kysymys jota multa kysytään viikoittain, on että minkä ikäinen olen. Mitä sillä on oikeasti väliä? Tuntuu, että vastauksesta seuraa välittömästi lokerointi ”oikean” tai ”väärän” ikäiseen. Ihmisillä on kova tarve lokeroida asioita, vaikka maailma on paljon mielenkiintoisempi ilman turhia lokeroita.

Kaverini joskus ollessaan työttömänä totesi, että kun ihmiset esittelevät itsensä titteleillään, tulee työttömänä tunne, että et ole mitään, jos et voi heittää jotain titteliä kehiin. Että sä nyt vaan oot Maija. Ymmärrän tunteen täysin.

Toisaalla taas on käyty keskusteluja siitä, miten työpersoona alkaa olla niin määräävä, että sitä kautta määrittyy myös oman persoona ja arvo. Tähän en osaa oikein samaistua, koska en ole itse koskaan kokenut niin. Olen paljon kaikenlaista, ja se mitä teen työkseni on vain pieni osa elämääni.

En myöskään arvota muita sen perusteella mitä he tekevät työkseen. Se harvoin on ihmisessä kiinnostavinta. En oikeastaan välitä puhua työstä vapaa-ajalla, ellei vaikka jollain kaverilla ole murheita joita hän haluaa purkaa, tai onnistumisia, joita haluaa jakaa. Muuten haluan mieluummin kuulla onko toinen onnellinen, mitä hän ajattelee, ja vaikka mitä musiikkia hän kuuntelee. Sieltä löytyy ne kiinnostavat jutut. Miten kiehtovaa on esimerkiksi Facebookissa haaste, jossa ihmiset postaavat itselleen 10 merkityksellisintä albumin kantta. Miettiä miten juuri tuo musiikki uppoaa tuohon henkilöön.

Ehkä monen ihmisen on vaan vaikea olla aidosti tyytyväinen itseensä sellaisenaan. Ilman mitään kuorrutuksia tai ansioita. Ihan vaan sellaisenaan, kaiken alla. Sellaisena kun lapsena, esitellä vaan itsensä nimeltä. Se nimittäin riittää. Tämä on ”taito”, jota mielestäni kannattaa harjoitella: opetella olemaan ihan vaan itsensä. Löytää se yhteys omaan minään, ja olla ihan tyytyväinen siihen mikä on. Ilman niitä ehtoja, että joo, mä oon ihan kiva, tästä ja tosta huolimatta. Ei,vaan just nyt, tällaisena, ilman ehtoja.

Hyvinvointi Ajattelin tänään