Näin alkuvuodesta tuntuu, että omat tavoitteeni ja tahtotilani ovat ikäänkuin kirkastuneet. Ihan kuin olisin aikaisemmin katsellut niitä läpi likaisten linssien, ja nyt näen ekaa kertaa selvät ääriviivat niillä. Välillä tuntuu myös, että olen vähän tuuliviiri luonteeltani, eli sitä mitä eniten halusin eilen, ei olekaan se mitä eniten haluan tänään…yritä siinä sitten tavoitella unelmia.

Huomasin, että olen kirjoittanut unelmien tavoittelusta ainakin kahdesti aikaisemminkin, ja ohjeeni kuulostivat edelleen ihan paikkansa pitäviltä:

”Suunnittele

Mieti mitä kaikkea tarvitsee tehdä jotta saavutat tavoitteesi. Ole mahdollisimman tarkka siitä mikä tavoitteesi todella on, ketkä siihen liittyvät, mitä sen toteutuminen vaatii, millä aikajänteellä se toteutuu.

Esimerkiksi: opin espanjan alkeet ennen lomaa toukokuussa, ja opin ne kielikurssilla jonka aloitan tammikuussa.

Visualisoi

Tee ideakartta, unelmakartta, tai valitse vaikka yksi tavoitekuva joka muistuttaa sinua tavoitteestasi. Katso unelmakarttaa mahdollisimman usein, mieti miltä tuntuu kun olet saavuttanut unelmasi. Tämä motivoi sinua jatkamaan, ja pitää tavoitteen kirkkaana mielessä.

Jaa tavoitteesi pienempiin steppeihin

Mieti mitä kaikkea polulla määränpäähän on. Tavoitteesta tulee paljon helpommin tavoitettava kun se on jaettu palasiin. Samalla matkan varrella on pieniä onnistumisia jotka kannustavat jatkamaan. Mieti myös miten mittaat onnistumisia matkan varrella? Aikataulutus on jokaisen onnistuneen projektin sydän, ja tavoite tai unelmahan on itseasiassa sun tärkein projekti.”

Ongelma taisi olla vaan siinä, etten ollut itse ihan oikeasti osannut sisäistää omia ohjeitani. Kirjoitin kyllä ylös unelmiani ja tavoitteitani, mutta unohdin muutaman tärkeän asian: todella miettiä viikkotasolla mitä niiden tavoittaminen vaatii. Vaikka ajattelen purkaa asioita palasiin, konkretia puuttui. Mitä ihan oikeasti tarvitsee tehdä joka viikko, jotta unelma on lähempänä. Kuten ylläolevassa esimerkissä: opin espanjan alkeet ennen lomaa toukokuussa, ja opin ne kielikurssilla jonka aloitan tammikuussa. Tuohon tarvitaan selvästi tarkennusta: teen kotiläksyt aina tuntien jälkeen, katselen espanjankielisiä ohjelmia, ja kuuntelen espanjankielistä musiikkia joka viikko. Tämä on suunnitelma.

Toinen tärkeä kompastumisen paikka oli visualisointi. Ideakartta tai unelmakartta ei toimi itselläni. Mulla alkoi toimia parhaiten se, että kuvittelen mielessäni eläväni sitä hetkeä kun unelmani on tullut todeksi, olen saavuttanut jonkin tavoitteen. Miltä se tuntuu, ja miltä elämä sillä hetkellä näyttää. Tuo on harjoite, joka ei ainoastaan motivoi, vaan auttaa myös löytämään ne unelmat, joita kohti haluat ihan oikeasti mennä.

Edelleen olen siis sitä mieltä, että suunnittelu ja visualisointi ovat avaimia kohti tavoitteita ja unelmia, mutta tarkkuus, ja yksityiskohtien miettiminen ovat kaiken a ja o.

Jos haluat lukea aikaisempia vinkkejä tarkemmin, klikkaa näihin:

Unelmien tavoittelusta 2018

Unelmien tavoittelusta 2019