Argh! Se ihana neljä viikkoa on nyt takana päin. Hieman karheana kuuntelen ihmisiä jotka seesteisesti toteavat että onkin jo aika palata töihin. Itse toivoisin loman jatkuvan vaikka kuinka pitkään. Rakastan elää omassa rytmissä, siinä mikä on luonnollinen keholle ja saa minut voimaan optimaalisen hyvin. Oikea unirytmini on sellainen jossa valvon myöhään ja nukun hieman pidempään. Nyt herään taas viideltä ja nukkumaan pitäisi mennä aikaisin. Miten tähän kuvioon mahtuu iltauinti ja myöhäinen iltapala? Haaveissani elämme asuntoautossa tai pienessä talossa meren rannalla, ja minulla ei ole kiire mihinkään.

Kaipaan arjessa eniten kiireettömyyden ja stressittömyyden tunnetta. Eilen illalla arki muistui kirpeästi mieleen kun hääräsimme seuraavan päivän eväitä ja koirien ruokia, pyykkejä kuivumaan ja iltapaloja…”on vielä pakko ehtiä…” Lause joka tuli taas. Pakko. Pakko vie ilon elämästä. Vaikka mikään ei periaatteessa ole pakko, on arjessa vaan hoidettava asioita. Lomalla samat asiat sujuvat rennommin, omalla painollaan.

Lottovoittoa lomalla ei kuitenkaan tullut, joten arki astuu kuvioihin, halusin tai en. Uskon kuitenkin että lomalta paluun tuskaa voi lievittää eri tavoin.

Opettelen elämään hetkessä, mutta se ei estä minua suunnittelemasta ensi vuoden lomaa. Päätimme toteuttaa haaveemme matkasta Lofooteille. Ajatuskin matkasta ilahduttaa minua, ja sen suunnitteleminen ja siihen säästäminen on jännitävää. Ajatuskin meistä koirien kanssa meren rannalla pikkuisessa asuntoautossa saa sydäminen sykähtelemään.

Tänä kesänä opin taas unelmoimaan.

Päätin myös asettaa kaksi tavoitetta jotka vievät minut lähemmäksi sellaista arkea jota haluan elää. Niistä salaisuuksista myöhemmin lisää. Laurent Gounellen kirja Matka yli onnen esteiden on erittäin hyvää luettavaa, ja pisti ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Suosittelen, varsinkin jos kärsit lomalta paluu bluesista.

Keskityn siihen mikä on kivaa, kesää on vielä reilusti jäljellä. Uimareissuja, suppailureissuja, koirien kanssa luonnossa seikkailuja, muutamia kohteita joissa viikonloppuina voi vierailla.

Muistan sen, ainakin taas hetken, että en voi muuttaa muita, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse suhtaudun asioihin. Yritän suhtautua kiireeseen kuin flunssaan jonka en halua tarttuvan.

Vaikka loma meni liian nopeasti, sain siitä niin paljon irti. Sain aikaa resetoida itseni.

PS. Vinkkejä Lofoottien reissuun asuntovaunulla saa jakaa kommenttiboksissa kiitos :)!