Jotta sitoutuisin entistä paremmin ”osta vähemmän, säästä enemmän” mantraani, päätin että vuoden aikana kirjaan jokaisen vaate/asuste/kenkähankintani ylös ja näkyville kuukauden lopussa.

Ostoksen perään perustelen myös oliko hankinta tarpeeseen vai kenties muusta syystä tehty.

Listaan myös asioita joita olisin halunnut hankkia, mutta joita en hankkinut, koska keksin jotain muuta.

Tammikuu ei alkanut kovin vahvasti.

Ostin alennusmyynnistä kaksi neuletta, ja kolme paitaa.

Miksi? Ne olivat edullisia. Tarvitsin neuleita sekä ”aluspaitoja”. Joten hankinta oli tarpeellinen (tai noh en nyt joutuisi kulkemaan alasti ilman näitä paitojakaan). 

Näillä pärjään kevään, kesän ja toivottavasti pitkään sen jälkeenkin. Värit ovat sellaisia joita voi käyttää ympäri vuoden. En koskaan osta vaatteita sillä mentaliteetillä että ne voi sitten heittää pois tai antaa jollekin, vaan toivon että se vaate kestäisi käytössä ikuisesti. 

Listalla asioita joita haluaisin hankkia oli huomattavasti paljon enemmän asioita.

– timanttikoristeinen ohut vyö (näin sen Sincerely Julesin Instassa)

– valkoinen teddykarvatakki

– mustat ja harmaat villakangashousut (onko järkevä hankinta kevättä kohti?)

– kermanvärinen silkkipaita (en ole oikeasti yhtään silkkipusero ihminen)

– mustat saapikkaat (pelkkä päähänpisto)

– uusi laukku (niin, ne epäsymmetriset laukut olisi nyt niin trendikkäitä, mutta mahtuuko sinne eväät?)

– jotain käärmeennahkakuosista

Haluamiset ratkaisin niin että järjestelin vaatekaapin, sekä asusteet ja kengät. Kaapista sattuikin löytymään laukku, joka on ihan riittävän lähellä käärmeennahkakuosia omaan makuun. Mietin myös mm. timanttivyön kohdalla että kuinka monta rehellistä käyttökertaa vyöllä tulisi olemaan. Mielessäni näen yhä kauniin säkenöivän vyön, joka nostaisi arkisimmatkin asuni ihan uusiin ulottuvuuksiin, mutta toisaalta tiedän, että huomenna olen keksinyt jo kaksi muutakin ihanaa asiaa joista ajattelisin samoin. Joten hei hei timanttivyö, ehkä joskus kohtaamme jos niin on tarkoitettu!