No hustle

aca56b4e030f8a52a0eaeb9c483efb69.jpg

Siinä missä viime vuosi oli kiirettä ja täyttä kalenteria, tämän vuoden teemaksi on selvästi loppua kohti muodostunut pysähtyminen ja rauhoittuminen. Olen yksinkertaisesti voinut todella huonosti kiireessä, ja täyden kalenterin päivinä. Hokemat kuten play hard, work hard, hustle hard jne. saavat mut voimaan pahoin. Kiirettä on turha glorifoida.

Olen monta kertaa todennut että suoriudun parhaiden pienessä paineessa, huom. pienessä. Jatkuva paine, kiire, suorituspakko ovat täysin eri asia.

Olen karsinut tapahtumia, ja priorisoinut asioita aivan eri tavalla. Viime viikolla kalenterissa oli töiden jälkeen niinkin epäcoolia menoa kuin hammaslääkäriä ja hierojaa. Ei niin glamouria, mutta niin supertärkeää. Miksi niistä menoista, joilla ylläpidät omaa hyvinvointia, pitäisi tinkiä? Se on kuitenkin pohja jolle rakennat kaiken muun elämässä.

On täysin ok sanoa ”ei”. On täysin ok, jos viestiin vastaaminen kestää. Ihminen ei ole kone, joka suoltaa tulosta mittareiden mitattavaksi.

Tai ainakaan minä en ole. Haluan elää onnellisena ja terveenä mahdollisimman pitkään. Jos nyt romutan terveyttäni ja ihmissuhteitani, koska mulla on kiire kokoajan, en näe tuon tulevaisuuden totetuvan.

Mä en enää ihaile tai kaipaa jatkuvasti täyteen tungettuja kalentereja, ja tapahtumista ja palavereista toiseen juoksemista. Mä tarvitsen aika myös olla ihan itsekseni. Olen myös sitä mieltä jos mieli on jatkuvassa kaaoksessa, luovuus ja ihan perusajattelu kärsii. Asioita unohtuu, ja sitten niitä paikkaillaan. Tyyni mieli selviää arjen haasteista paremmin. Joten mä pyrin tasapainoon, en jatkuvaan hustlaamiseen :).

Ihanaa ja just sellaista viikonloppua mikä tuntuu susta kivalta <3.

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Mikä saa mut suuttumaan

 

CF58391F-2664-40F6-B607-D3F6DA2AC217.jpeg

641645A1-8357-4F00-86D0-28A34F981D5D.jpeg

Mä pyrin tasapainoon, löytämään sen sisäisen rauhan ja säteilyn mikä paistaa joistakin ihmisistä jo kilometrien päähän. Harmonia on kaunista.

Valitettavasti en ole lähelläkään tavoitettani. Olen välillä melko tunteikas…joskus toteemieläimeni on vihainen pieni orava :D.

Tulen onnelliseksi ja iloiseksi hyvinkin pienistä asioista.

478AAA50-DA16-4434-A578-F571092F7FBB.jpeg

Mutta mua vaan välillä niin raivostuttaa!

Esimerkiksi:

– epäoikeudenmukaisuus: ihmisten ja eläinten kohtelussa. Työelämässä. Maailmassa. Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus pistää kiehuttamaan, ja varsinkin jos tilanne on sellainen ettei asialle itse mahda mitään.

– ilkeys. Tämän sanan sisälle mahtuu vaikka mitä. Toiselle tietoisesti pahan mielen tuottaminen on yksi niistä. Oikeasti miksi? Eikö siitä tule itsellekin paha olo?

– toisten vähättely: esimerkiksi oman asemansa korostaminen, toisille ns. alaspuhuminen. Se että  joku pitää muita tyhmempänä, kertoo mulle ihmisestä kaiken mitä oikeastaan välitän tietää. En halua tutustua paremmin tärkeileviin, ja statuksia tuijottaviin tyyppeihin.

– toiselle tärkeän asian pilkaaminen ja sen verhoaminen vitsiksi. Että älä nyt viitsi olla tollainen tosikko, täähän ei nyt oo niin vakavaa. Esim. se onkin kouritun vika kun ei pientä huumorin varjolla tapahtuvaa kähmintää ymmärrä. Että hahah mikä #metoo

– toisten huomioon ottamuus. Tämä ei taida olla edes oikea sana, mutta herättää mussa aika vahvoja tunteita. Maailma voisi olla edes piirun verran parempi paikka jos useammalla ihmisellä olisi kykyä ottaa muitakin huomioon.

– jonottaminen ja huonosti toimivat asiat. En todella ole parhaimmillani näiden asioiden äärellä!

Kuten alussa sanottu, pyrin tietoisesti eroon liioista myrskyistä, ja yritän miettiä onko asia tärkeä 5 minuutin tai entäpä viiden vuoden päästä. Mutta hitto, välillä vaan palaa pinna. Ja kai se on ihan normaalia.

Mikä sua suututtaa?

ACCCC96D-DAEC-455C-9861-FE66272019D8.jpeg

 

925C361A-44E4-4BAE-9234-47699227E8FF.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Mieli