Innostuin juoksemista muutamia vuosi sitten ihan tosissani. Kun selasin juoksuappsiäni, parhaimmillaan kuukaudessa kertyi 130 km. Mulla on tapana innostua jostain asiasta aivan täysillä. Siinä on puolensa, ja haittansa.

Juoksin muutamia puolimaratoneja ja lyhyempiäkin matkoja. Rakastin juoksemista ja halusin aina vaan parempia kilometriaikoja.

Olisin voinut huoltaa kehoa paremmin. Aloin käydä hierojalla vasta kun juoksijan polvi alkoi vaivata joka lenkillä. Vaikka olisi ollut kuinka hyvä juoksupäivä, viimeistään viiden kilometrin kohdalla olin niin turhautunut kipeään polveen,  että itketti ja teki mieli heittää lenkkarit pusikkoon.

Lopputuloksena juoksuinto hiipui pikkuhiljaa ja viime vuonna appsiin kertyi alle sata juoksukilometria. Hölkkäilin ja juoksin lyhyitä lenkkejä mutta ei huvittanut kirjata niitä mihinkään.

Sain joululahjaksi osallistumisen Midnight Runiin, mikä on muuten aivan paras juoksutapahtuma, ja päätin että nyt aloitan juoksemisen taas ihan tosissaan. Siitä tulee niin hyvä olo, ja juokseminen nollaa mielen paremmin kuin mikään muu. Kasvoille ei mikään seerumi tuo samanlaista hehkua kuin juokseminen (kunhan punoitus tasaantuu :D, hehkun aina ihan ravunpunaisena naamasta juoksulenkin aikana!).

Muutamia juttuja joita olen havainnut tärkeäksi:

– kehon huolto: venyttely ja foam roller, hierojakäynnit

– varusteet: kunnon juoksukengät ja tukevat urheiluliivit tekevät kaikesta parempaa. En ota yhtäkään juoksuaskelta ilman kunnollisia urheiluliivejä.

– babysteps: aloitan juoksemisen maltillisesti, mieluummin aluksi sellaisia matkoja, että jää nälkä juosta kuin liikaa 

– lihaskunto: pelkkä juoksu ei tee autuaaksi. Kun lihaksissa on voimaa, askel kulkee kevyemmin. 

– musiikki: mikään ei kevennä askelta paremmin kuin hyvä musiikki kuulokkeissa. Tässä playlist leppoisalle hidastempoiselle kevätpäivän lenkille