Luen paljon hyvinvointia käsittelevää kirjallisuutta ja toivon, että jokaisesta kirjasta tarttuisi jotain hyvää mukaan. Olen hyväksynyt sen, että arjen kiireissä en aina nuku tarpeeksi, vaikka se olisi niin tärkeää. Olen hyväksynyt sen, että kun työjutut stressaa saatan tarttua suklaapatukkaan, vaikka sokeri on pahasta. En myöskään tee aina joogarutiinejani niin tunnollisesti kuin haluaisin. Olisi niin ihanaa olla oikea joogi.

Olen hyväksynyt nämä asiat siksi, että olen oppinut ja sisäistänyt sen, että liika stressi on pahasta. Joten en halua stressata siitäkin etten elä niin täydellisesti kun olisi optimaalista hyvinvointioppaiden ja suositusten mukaan elää. 

Aina ei tarvitse hypätä heti syvään päähän allasta, voi opetella vaikka aluksi kellukkeilla. Uusien tapojen omaksuminen on vaikeaa. Pienestäkin muutoksesta on isossa mittakaavassa hyötyä.

Itselleni meditointi on kovin haasteellista vaikka sen terveyshyödyt ovat kiistattomat. Tässä tuskin tulen koskaan kehittymään mindfulness guruksi joka meditoi tuntikausia, mutta pieni läsnäolon kehittäminen ja syvähengitykset tekevät hyvää.

Näin olen opettanut itseäni rauhoittumaan arjen kiireessä: Pysähdyn muutamia kertoja esimerkiksi töissä näytön äärellä ja vedän viisi kertaa syvään henkeä. Ei enempää, ei vähempää. Varsinkin jos huomaan että alan hätiköidä jonkun deadlinen tai hankalan jutun kanssa. Ryhti suoraksi ja hengitä. Se ei siirrä vuoria, mutta pitkässä juoksussa siitä kehittyy tapa jolla parannat arkeasi ja lievittät stressiä.