Kesä tuntui kestävän ikuisesti, ja toisaalta se meni ohi silmän räpäyksessä. Syksy on kiistatta saapunut, vaikka onkin poikkeuksellisen lämmintä. Sen todistaa kalenteri, pimeät illat ja kellastuvat lehdet. Vuosi vuodelta pidän syksystä vähemmän. Tunnen surua kun puutarhassa mehiläisten äänet hiljenevät ja kukat lakastuvat.

Syksyllä vaatii todella työtä löytää sama fiilis kun kesällä, ja pyrin etsimään iloa ja hyvää mieltä pienen pienistäkin asioista.

Syksyssä on toki paljon kaunistakin, jos se on tällainen aurinkoinen ja kuiva, lähes kuin Gilmore Girls syksy joka tuoksuu auringolta, kanelilta ja kurpitsalta.

Syksyssä hyvää on…

…auringonkukat, ja omenapuut. Oman pihan omenat, joista tulee maailman paras omenapiirakka.

Löysin netistä vegaanisen omenapiirakan ohjeen (tämä tosin on mustikoille), joka on unelman makuinen, kuohkea, suussa sulava ja onnistuu aina. Sen oppii nopeasti ulkoa: vaahdota 100 g kasvipohjaista margariinia ja 1 dl sokeria. Yhdistä 2,5 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Lisää sokeri-margariiniseokseen vuorollaan jauhoja, ja 0,5 dl kauramaitoa (salaisuuteni on käyttää vaniljan makuista kauramaitoa). Lisää päälliset. Kun teen omenapiirakkaa, puristelen omenalohkoja kulhossa ja hieron niihin reilusti kanelia ja sokeria. Paista puolituntia 200 asteessa. Katso linkistä tarkempi ohje tarvittaessa :).

…puutarhan antimet. Laventeli, kesäkurpitsa, kurpitsat ja ne omenat!

…aikaiset auringonlaskut…neuletakit kesämekon päällä…
…syysmuoti…vaikka rakastan kesän vaivattomuutta, olen aina pitänyt myös syysmuodista…

…kaikki alkavat sarjauutuudet, kirjat ja viihde…

…se, että malttaa olla sisällä maalaamassa tauluja…ja tietenkin se, että voi jo alkaa suunnittelemaan ensi kevään puutarhaa.

Tuntuu, että siitä kun Spice Girlsit lanseerasivat huudahduksen Girl power on ikuisuus. Sittemmin minusta hyvinkin tarpeellinen ja kelpo huudahdus kulahti vanhojen t-paitojen printtitekstiksi, ja sai vähän nolon leiman.

Girl power on käsite, joka edustaa kaikkea ihanaa tyttöydessä ja naiseudessa, ja minusta me tarvitsemme sitä lisää. Kaikissa sen muodoissa, yhtenäisyydessä, toistemme tukemisessa, elämän asenteessa ja viihteessä.

Tyttöys nähdään usein esteenä, uhkana tai jonkinlaisena heikkoutena, mutta sehän on voimavara. Legendaarisen punkbändi Clashin jäsen on todennut, että Pink is the most rock n roll color.

Viihteessä ”tyttöjen jutut”, rom com leffat tai chick lit edustavat monelle jotakin alempiarvoista ja typerää. Mutta tiedätkö miten ihanaa on lukea jotakin kevyttä ja sopivalla tavalla samaistuttavaa mutta epärealistista kirjaa arjen keskellä. Tiedätkö miten ihanaa on oikeasti kuunnella biisejä joiden sanoihin pystyt samaistumaan.

Maailma tarvitsee kepeyttä, hassuttelua, seksikkyyttä, turhamaisuutta ja hyväntuulisuutta: girl poweria.

Tässä suosikkini tyttömäisessä energiassa kylpemiseen juuri nyt:

Musiikki: Short n’ sweet – Sabrina Carpenter

Luultavasti olet kuullut Espresson, Tasten tai Please, please, please -biisin kesän aikana. Sabrina Carpenter on noussut ilmiöksi, jolta ei voi välttyä. Musiikin rinnalla lahjakas laulaja luo meikki- ja hiustrendejä, joita jäljitellään ympäri maailmaa. Short n’ sweet albumia on markkinoitu ihailtavan taidokkaasti, ja kahden hittisingle lohkaisun jälkeen mietin jääkö levylle oikeasti mitään kiinnostavaa. Kyllä jää, albumi on alusta loppuun miellyttävä kuuntelukokemus.

Kirja: More confessions of forty something fuck up – Alexandra Potter 

More confessions of forty something fuck up on jatko-osa Nell Stevensin seikkailuille. Valitsin kirjan kesälukemiseksi tietämättä siitä kantta enempää, lukematta ensimmäistä osaa. Eikä se haittaa yhtään. Kirjaan tempautuu mukaan, ja tuntuu läheiseltä. Ihan kun vaihtaisi ajatuksia ystävän kanssa. Kaikessa tavallisuudessaan samaistutta Nell, ja hänen ystävänsä kamppailevat ihan samanlaisten ongelmien kanssa kun me muutkin. Tietenkin mehevästi ja dramatisoiden kerrottuna. Kirjassa on yllättävää syvyyttä ja viisauttakin, ja yllätin itseni kyynelehtimässä kirjan äärellä pariin otteeseen. Kirjoitin myös ylös muutamia äärimmäisen hienosti kirjoitettuja viisauksia kirjasta. Nell on ihana, joten lue tämä.

Sarja: Emily in Paris

En aluksi tykännyt Emily in Paris -sarjasta, etenkin kun sitä markkinoitiin uutena Sinkkuelämänä. Minusta on reilua tunnustaa tämä…Olen kuitenkin täysin tempautunut sarjaan mukaan, ja ahmin aina uudet jaksot säästelemättä. Pariisin kauniit maisemat, satumaiset puitteet, ihanaakin ihanammat asut, ja se rakkausdraama, miten tätä voisi olla katsomatta?