Huomasin tänä aamuna bussissa, samoin kun viikonloppuna ostoksilla, että aloin lietsoa itseeni ”joulupaniikkia”. Sitä typerää, ahdistavaa tunnetta, että kaikki on tekemättä, ja kohta se joulu menee ohi, enkä mä edes nauttinut siitä! Tuntuuko kenestäkään edes etäisesti tutulta?

Aloin myös kehitellä paineita joulukorttien askartelusta, lahjoista, piparkakkutalon tekemisestä, jouluvaloista ja ties mistä loppujen lopuksi aivan typerästä ja turhasta asiasta. Nimittäin kyllä se joulu sieltä tulee vaikka ei itseään raataisikaan hengiltä. Vedin syvään henkeä muutaman kerran ja mietin, että kenelle mä teen näitä asioita. Jos mulla on täysin onnellinen olo ilman piparkakkutalon tekemistäkin, onko se ihan pakko mahduttaa täyteen kalenteriin? Miksi jättäisin kavereita sen takia näkemättä, että mulla on joulukiireitä (siis täysin itse kehiteltyjä sellaisia)? Joulunhan pitäisi olla juuri sitä yhdessäolon aikaa. Kumpi läheisiä lämmittää enemmän, itseaskarreltu joulukortti joiden tekemiseen olen käyttänyt koko illan, vai se että ehtisin itseasiassa näkemään heitä. Mitä jos tsekkaisi sitä kalenteria vielä kerran läpi, eri silmin?

Myönnän myös sen, että vaikka rakastan itsetehtyä ruokaa, ostan joululaatikot valmiina. Syömme aattona äitini tekemää jouluruokaa, ja joulupäivinä äitien tekemää ruokaa. Minusta sekin on oikein hyvää, ja tiedän ruuan laitossa rajani.

Kun mietin näitä kaikkia juttuja joista aloin kerryttää paineita, tajusin että suurin osa niistä asioista ei ole edes minulle merkityksellisiä. En mä ole niitä ihmisiä jotka siivoavat kämpän lattiasta kattoon joulun alla, tai tekevät kaiken itse. Mä olen niitä ihmisiä jotka tekevät joulutortut valmistaikinasta ja eivät ehkä avaa joulun aikana kaikkia kaappeja joihin joulusiivousta on tehty. Enkä tunne siitä minkäänlaista huono omatuntoa. En myöskään keksi aina täydellisiä lahjoja, mutta uskon että se riittää että ne ovat rakkaudella valittuja, ja tiedän että panoksellani Viipurin löytökoirilla on kupissa ruokaa jouluna. Niistä asioista mulle tulee joulumieli.

Tänä vuonna aion keskittyä läsnäolemiseen, tunnelmasta nauttimiseen ja siihen että minulla ja läheisilläni on hauskaa.

Ja se, että en hössötä itseäni uuvuksiin joulun alla, ei suinkaan tarkoita etten tykkäisi joulusta, päin vastoin, rakastan joulua, mutta en halua että se edustaa minulle pelkkää tehtävälistaa ja loputonta suorittamista.