Olen ollut lähes koko elämäni kasvissyöjä. Vegaanius sai odottaa kovin pitkään. En löytänyt itselleni sopivaa tapaa toteuttaa sitä. Kuvittelin myös etten voisi elää ilman juustoja ja maitosuklaata. Typerää ja itsekästä ajattelua, höystettynä laiskuudella. Vegaanius alkaakin maistua puulta, jos ei opettele uusia tapoja laittaa ruokaa, ja tutustu erilaisiin ainesosiin. Pelkästään eineksillä en suosittele vegaanista ruokavaliota toteuttamaan.

Mitä olen oppinut vuoden vegaaniuuden kautta?

Kaiken, oikeasti kaiken voi toteuttaa vegaanisesti. Ihanat tuhdit pastat, dipit, pizzat, jäätelöt, smoothiet, kaiken. Se vaatii uusiin resepteihin tutustumista, mutta kannattaa. Uskallan väittää, että minusta tuli loistava kokki vegaaniuden myötä, ja nautin ihan eri tavoin jokaisesta suupalasta. Koen myös että ruokavalioni on ravintorikkaampaa, koska käytän monipuolisemmin erilaisia linssejä ja papuja, sekä kasviksia. Puhumattakaan kaurapohjaisista tuotteista joista saa kauran terveyshyödyt. Ja siitä, että opin oikeasti leipomaan todella hyviä kakkuja, mokkapaloja ja piiraita vegaanisuuden innostamana.

Miten se on vaikuttanut elämääni?

Oloni on parempi, kevyempi ja tiedän että teen oikeita valintoja.Tuntuu kuin olisin löytänyt keholleni ja mielelleni oikein tavan olla ja elää. Tuoreessa tutkimuksessa jossa oli tutkittu kaksosia joista toiset olivat sekaruokavaliolla ja toiset vegaaneja, oli todettu, että vegaaniruokavalio voi jopa nuorentaa. Kun lopetin maitotuotteet, tein mielenkiintoisen huomion: aina tukkoisen tuntuiset poskionteloni ja nenä eivät ole enää tukossa! Ero vanhaan on niin suuri, että huomasin sen lähes välttömästi, ja sen huomaa myös ulkoisesti, nenän varteni näyttää vanhoissa kuvissa kuin turvonneelta. Tämän huomioni tueksi ei tietenkään ole tieteellistä todistetta.

Tärkeintä on kuitenkin se, että panokseni eläinten hyvinvointiin on tuntuva.

Vuosi vegaanina säästää

Vettä, l:
1 519 823

Metsää, m2:
1 022

Eläimiä:
365

Jyviä, kg:
6 607

Co2-päästöjä, kg:
3 322

Laskuri ja tilastot: www.cowspiracy.com/facts

Poimin hyviä ideoita ja vinkkejä milloin mistäkin, nykyisin useimmiten somesta. Välillä tulee ikävä sitä, kun avasi jonkun muotilehden, ja selaili juttuja läpi, monta kertaa. Muistan vieläkin kun ostin ensimmäisen ulkomaisen muotilehden, Alluren, sen kiiltävät sivut ja ihanan tuoksun.

Silloin kaunisihanteeni oli Cindy Crawford, jonka kauneus oli käsittämätöntä, tavoittamatonta ja silti jollakin tapaa meikkivinkkien kautta lähestyttävää. Cindy on kaunis edelleen, ja edustaa ikuisesti 90-luvun supermallien aatelia. Cindyn rinnalle nousi Jennifer Aniston, joka kuvia olen kiikuttanut kampaajalle oikeasti lukemattomia kertoja. Miten palavasti halusinkaan Rachel-tyylin, mutta eihän minulla ollut mitään käsitystä miten luoda sellainen luonnonkiharasta, vallattomasti hiuspehkostani. Jos ollaan rehellisiä, ei ollut kampaajillakaan…

Kauneustrendit ovat aina kiinnostaneet minua, enkä ole kokenut sitä koskaan ”pakoksi” meikata tai tehdä jotakin, vaan se on piristävää. Nautin erilaisten tuotteiden testailusta, meikkityylien kokeilusta, ja aamuisin ajattelen että kasvoni ovat kuin maalauspohja jolle voin luoda uuden version itsestäni.

Nykyisin ajatukseni kauneusikoneista ja ihanteista ovat kypsyneet. Se ei ole enää matkimista, vaan vaikutteiden omaksumista, ja erilaisten ideoiden soveltamista omaan tyyliin ja piirteisiin.

Inspiroidun edelleen 90-luvun supermalleista, Cindystä, Christystä ja kumppaneista. Paksuista rajauksista, smoky eyes meikeistä, ja upeista föönatuista hiuksista. Jennifer Aniston tulee aina olemaan hiusinspiraationi. Sabrina Carpenter on puolestaan meikkitrendien inspiraationi. Hän on myös raikas tuulahdus leikkisää, ja överiäkin kauneutta, joka varmasti ammentaa vaikutteita 90-luvulta. Poskipunan runsas käyttö, näkyvät huultenrajaukset, kissarajaukset ja hiuspannat ovat kaikki tuttua ysäriä, mutta uudella tvistillä.

Uutta, raikasta ja jännittävää on Pamela Andersonin ja Andie MacDowellin kypsä kauneus. Se on tällä hetkellä suurin inspiraationi. On kaunista kun ihminen on oma itsensä, tuntee selvästikin olonsa hyväksi ja on tasapainossa itsensä kanssa. Tuntuu kuin he olisivat äänettömästi julistaneet, että ikääntymisen merkkejen peittely ja häpeily on ohi, lopullisesti.

Käsitykseni kauneudesta on muuttunut ja kypsynyt. On kaunista kun ihminen on oma itsensä, vapautunut ja tuntee olonsa hyväksi.