Ujo tyttö radiossa

Mä olin se luokan ujo tyttö. Kammosin jokaista suunvuoroa. Kun oli kiertävä vuoro ja jokaisen piti sanoa jotain omalla vuorollaan, luulin että sydämeni räjähtää ulos rinnasta.

Kun mun piti pitää esitelmä mulla nousi vedet silmiin ja ääni alkoi täristä.

Eikä se varsinaisesti helpottanut missään vaiheessa koulua. En saanut positiivisia kokemuksia joilla olisin saanut varmuutta vaan jokainen esiintyminen tuntui ihan kamalalta epäonnistumiselta.

Ajattelin jossain vaiheessa että en valmistu ikinä, koska en uskalla pitää opinnäytetyöseminaaria. 

En halunnut esiintyä, missään. Vaikka olin ihan hauska ja äänekäs tyyppi perheen ja kavereiden kesken.

Kun luin vinkkejä jännityksen poistoon lähinnä turhauduin. Joo, hengittelemään syvään…miten siinä hengität kun olet täysin paniikissa. Ajatuskin siitä että olisin mennyt vaikka ilmaisutaidon kursseille sai mut ahdistumaan vaan enemmän.

En tiedä mitä matkalla sieltä tähän oikeastaan tapahtui, mutta viime viikolla juonsin ensimmäisen oman ohjelman Wannabe DJ:n jakson nettiradio Limuradioon.

Toki jännitys oli pinnassa, mutta eri tavalla. Parhaimmillaan jännitys terävöittää aistit, saa skarppaamaan ja on merkki siitä että olet tekemässä jotain tärkeää.

Jokaiselle joka painii samojen asioiden kanssa mulla on vain yksi vinkki, mikä ei välttämättä ole se mitä haluaisit kuulla: esiinny. Esiinny vaikka kuinka pelottaa. Vaikka kuinka mokaisit, muista mitä se vaati sinulta. Jo se on rohkeaa että astut esiin.