Ystävyys ei ole vaikeaa

Taannoin koin vaikean tilanteen yhden ystäväni kanssa. Olimme sopineet viikonloppureissun, ja odotin sitä ihan innolla. Luulin että molemmat odotimme sitä innolla. Luonnollisestikaan en siis tehnyt muita suunnitelmia. Ja kun kyseessä on yksi neljästä kesälomaviikonlopusta, se aika on mulle kultaakin kalliimpaa.

Tähän tuli sitten peruutus keskiviikkona. Ja syitä. Ja selityksiä. Olin todella pettynyt, ja surullinen. Osa minusta taas mietti että näin on käynyt monta kertaa ennenkin, sun olisi pitänyt tietää paremmin.

Perjantaina peruuntui sitten toinen yhteinen meno. Kolmen tuntia ennen H-hetkeä. 

En suhtautunut asiaan kovin kypsästi. Kyynelten kuumottaessa silmissä päätin että en enää tähän tilanteeseen päädy. 

Kaikki joutuvat muuttamaan suunnitelmiaan välillä, ja juttuja peruuntuu. Se on elämää. Mutta kun sama ihminen tekee sen monta kertaa, ja hetkinä jotka ovat sulle tärkeitä kuten sun polttarit, synttärit tai muut, täytyy oikeasti miettiä asioita uudelleen.

Olen näissä tilanteissa yrittänyt aina niellä pettymykseni ja hokea itselleni että ystävyyys ei ole aina helppoa. Mutta itseasiassa kyllä se on. Ystävillä on vaikeita aikoja, mutta itse ystävyys, sehän auttaa niissä vaikeissakin hetkissä. Siitä saa voimaa. Ystävyyden ei kuulu olla se vaikea hetki.

Ystävyys on helppoa. Se on luotettavuutta, lojaalisuutta. Naurua, itkua ja jakamista. Se on wolfpack hommia. Se on noloja hetkiä joita muistellaan vuosikymmenienkin päästä. Ja niitä ei synny jos toinen ystävistä on aina ”no show”.