Ystävyys ei ole vaikeaa

IMG_9104.JPG

Taannoin koin vaikean tilanteen yhden ystäväni kanssa. Olimme sopineet viikonloppureissun, ja odotin sitä ihan innolla. Luulin että molemmat odotimme sitä innolla. Luonnollisestikaan en siis tehnyt muita suunnitelmia. Ja kun kyseessä on yksi neljästä kesälomaviikonlopusta, se aika on mulle kultaakin kalliimpaa.

Tähän tuli sitten peruutus keskiviikkona. Ja syitä. Ja selityksiä. Olin todella pettynyt, ja surullinen. Osa minusta taas mietti että näin on käynyt monta kertaa ennenkin, sun olisi pitänyt tietää paremmin.

Perjantaina peruuntui sitten toinen yhteinen meno. Kolmen tuntia ennen H-hetkeä. 

En suhtautunut asiaan kovin kypsästi. Kyynelten kuumottaessa silmissä päätin että en enää tähän tilanteeseen päädy. 

Kaikki joutuvat muuttamaan suunnitelmiaan välillä, ja juttuja peruuntuu. Se on elämää. Mutta kun sama ihminen tekee sen monta kertaa, ja hetkinä jotka ovat sulle tärkeitä kuten sun polttarit, synttärit tai muut, täytyy oikeasti miettiä asioita uudelleen.

Olen näissä tilanteissa yrittänyt aina niellä pettymykseni ja hokea itselleni että ystävyyys ei ole aina helppoa. Mutta itseasiassa kyllä se on. Ystävillä on vaikeita aikoja, mutta itse ystävyys, sehän auttaa niissä vaikeissakin hetkissä. Siitä saa voimaa. Ystävyyden ei kuulu olla se vaikea hetki.

Ystävyys on helppoa. Se on luotettavuutta, lojaalisuutta. Naurua, itkua ja jakamista. Se on wolfpack hommia. Se on noloja hetkiä joita muistellaan vuosikymmenienkin päästä. Ja niitä ei synny jos toinen ystävistä on aina ”no show”. 

Kommentit (11)
  1. Kiitos, että kirjoitit tästä. Itsekin olen kerran jos toisenkin löytänyt itseni samanlaisesta tilanteesta. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna, on se vain tosi tärkeetä, että ystävien kanssa on samalla aaltopituudella. Tsemppiä! 🙂

  2. On niitäkin tilanteita, missä se jatkuva peruminen johtuu jostain ikävämmästä asiasta, kuten sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ahdistuneisuushäiriöstä. Just totesin tässä omalle parhalle ystävälleni, että musta ei oo kuulunu vähään aikaan sen takia, etten uskalla ottaa yhteyttä tai että näkeminen ahdistaa. Toisaalta kans oon ite pelänny sitä, että muut ei haluais nähdä mua tai että ne ärsyyntyis muhun, jos juttelisin niille. Näistä selviytyy oikeestaan vaan kysymällä onko kaikki okei, jos kaveri peruu jatkuvasti menojaan.

    Toisaalta suurin osa tapauksista on vaan myrkyllisiä ihmisiä, jotka peruu menojaan miten huvittaa. Silloin ei voi muuta kuin sanoa sayonara niille, jotka kohtelee sua huonosti.

    1. Olet ihan oikeassa että syitä on monia. Ja ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita jotka vaikuttaa asioihin.

      Joskus se on vaan kunnioituksen tai arvostuksen puute, se että pidetään toista itsestäänselvyytenä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *