Makoilen kevyen krapulaisena sängyssäni ja luen The Observeria. Silmiini osuu Natascha McElhonen artikkeli, jossa hän kirjoittaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta, aiheesta, jota ei yksinkertaisesti pääse pakoon. Ei sillä, olen itsekin feministi, mutta toivoisin eläväni maailmassa jossa minun ei tarvitsisi olla feministi, koska sukupuoli olisi vain yksi biologinen tekijä muiden joukossa.

Jo pienille lapsille osoitetaan, että naiset ja miehet ovat jollain oleellisella tavalla erilaisia: ollessani päiväkodissa, meille järjestettiin missikisat, joissa 5-vuotiaat lapset asetettiin kauneusjärjestykseen (voitin, mutta missiurani päättyi siihen, koska 159 senttiä on liian lyhyt ollakseen kaunis). Kevätjuhlassa järjestimme sirkusshow’n jossa pojat puettiin voimamiehiksi ja tytöt napatanssijoiksi. Ala-asteella opettaja pyysi ”vahvoja poikia” kantamaan jumppasalin penkkejä – aivan kuin 9-vuotiaiden poikien ja tyttöjen voimakkuuden välillä olisi jotenkin merkittäviä eroja. Sanoin opettajalle, että tytötkin voivat olla vahvoja. Hän sanoi, ettei hän muuta väittänytkään, mutta luonnollisesti hänen käytöksensä sanoi jotain muuta… olen aina pitänyt asioiden nostelemisesta ja kantamisesta, joten minua harmittaa oikein erityisesti, että suhteellisen pienikokoisena naisena minulta yritetään usein kieltää tämä ilo!

McElhone kertoo artikkelissa hänen poikansa kysyneen miksi naisia kohdellaan yhä kuten jonkinlaista vähemmistöryhmää, esimerkiksi omistamalla naisille oma osio sanomalehdestä, kun hieman yli puolet maailman väestöstä on naisia? Hieman koominen esimerkki tästä on, että kirjoitan itsekin blogia sivustolle, joka on selkeästi omistettu naisille, koska miesten maailma on edelleen se standardimaailma. Naisethan on biologisesti rakennettu niin, että heitä kiinnostavat lähinnä IKEA, alennusmyynnit ja tunteista puhuminen. Naiset ja miehet ovat niin erilaisia, etteivät he voi edes virtsata samassa huoneessa. Työskentelen charity shopissa ja viime viikolla asiakas tuli kauhistuneena ilmoittamaan, että olemme vahingossa laittaneet naisten takin miesten osastolle!!!  Miettikää nyt miten hirveää olisi pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin jollei tarkoitus ole tehdä jonkunlainen ”olen androgyyni & seksikäs”-fashion statement.

Mietin millainen olisin, jos olisin mies, ja miksi – biologisista syistä vai yhteiskunnan vaikutuksesta? Tulen siihen lopputulokseen, että pitäisin varmaan lähinnä samoista asioista kuin mistä pidän naisenakin: vuorikiipeilystä, South Parkista, pizzasta, ginistä, pitkistä automatkoista, politiikasta puhumisesta, kahvista, Marilyn Monroesta, tanssimisesta, teatterista, puoleen päivään asti sängyssä makaamisesta, haleista ja pusuista.