Suomen kesä on Suomen kesä

 

En ole odotellut helteitä, olen fiilistellyt kesää:

aurinko paistaa lähestulkoon joka päivä,

kaikki pyörämatkat tuntuvat puolet lyhyemmiltä kuin talvella ja vähintään neljä kertaa lyhyemmiltä kuin kahdenkymmenen asteen pakkasilla,

jos sattuu töihin pyöräillessä kastumaan läpimäräksi yllättävän sadekuuron takia, ei kuitenkaan jäädy,

 

 

huonekasvit tekevät uusia lehtiä,

kesätöitä ei tarvii viedä töistä kotiin, ei tarvii miettiä onko yhtä hyvä vai huonompi vai parempi kuin muut, eikä tarvitse pahemmin stressata tuleeko tästä nyt mulle ura,

saa käyttää kevyitä kesätakkeja eikä joka päivä tarvitse niitäkään,

ja kaikkialla on vihreää, linnut laulavat, lokit huutavat, ihmiset syövät jäätelöä, mitä näitä nyt on.

 

 

Tietysti totta on sekin, että vaikka olisi hirmuinen helle, tuskin lähtisin biksuissa rantsulle ottamaan aurinkoa. Olen siis ehkä hitusen väärä henkilö sanomaan että ihan hyvä sää nyt on, pukeutukaa lämpimämmin!

Mutta sitä vaan tässä mietin fiilistellessäni kesää, hitaita aamuja, kahdenkymmenen plusasteen kelejä, lempeitä vesisateita, vihreitä koivuja ja kevyttä pyöräilemistä, että vähän menisi kesä hukkaan, jos sen käyttäisi odotellen helteitä. Tällainen kesä tässä kohdassa maapalloa nyt vaan on. Ja kun vähän muistelee, miten melkein suli kesällä 2010 helleaallon aikaan ilmastoimattomassa junassa matkalla Berliinin, ihan kivalta tuntuu tämä vähän viileämpi keli.

Kuvatkin ovat eiliseltä, ja näyttääkö talvelta mitä häh?

Ja vertailun vuoksi: tämä oli vissiin viime joulukuussa ensimmäinen kerta ehkä kuukauteen, kun näin pilkahduksen aurinkoa:

 

 

AH KESÄ!

(Kirjoitan joku toinen päivä kala-kasvissyönnin fiiliksistä ja kookosöljystä naamalla, huh mitä tärkeitä aiheita, nyt pitää mennä ihan arkisesti töihin.)