Eläimistä ja koneista
Eilisillan facebook-dataukseni huipentui 30 suloisinta eläinvauvaa -linkkiin. Söpöjä olivat.
Sen sijaan teurastamoissa kuvattuja eläinvideoita en ole katsonut, vaikka viime viikkoina niitä on ilmestynyt facebook-seinälleni ihan jatkuvasti. Nyt katsoin viisitoista sekuntia ja tiedän jo, minkä takia en katso niitä enempää.
Tänään törmäsin, jälleen facebookissa, Kulutus.fi -sivuston artikkeliin Eläin koneena – mitä eläinaktivistien videomateriaali kertoo meistä? Linkitän sen teille, koska se on hyvä. Ja nyt hieman referoin tuota artikkelia ja toisaalta taas myös toistan itseäni: se videomateriaali, jota myös niiltä suomalaisilta teurastamoilta tulee, kertoo meistä sen, että olemme vähän unohtaneet tai halunneet unohtaa yhden jutun.
Eläin ei ole kone.
Kohtelemme tuotantoeläimiä kuin koneita. Kasvatamme, vangitsemme ja aiheutamme kärsimystä ihan vain oman hupimme vuoksi. Etiikkamme suhteessa eläimiin toistaa lähinnä jonkinlaista ”eläimille saa tehdä mitä tahansa haluaa mutta jos mahdollista niin ylimääräistä kärsimystä ois hyvä vähän välttää” -logiikkaa. Lisäksi pidämme toisia eläimiä arvokkaampina kuin toisia ilman muita perusteita kuin että meistä nyt vaan tuntuu siltä. Oikeasti koira ja sika, hevonen ja lehmä, kissa ja kana ovat molemmat yhtä lailla eläviä ja kokevia olentoja.
Eläimiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä ei voi perustella vahvemman oikeudella eikä oman lajin suosimisella, koska kumpikaan niistä ei oikeuta väärinkäytöksiin heikompien tai toisten lajien suhteen. Ihmisen erityisasemaa on myös hyvin vaikea perustella, jos uskoo evoluutioon ja/tai jos ei halua väittää, että ihminen on jonkin korkeamman voiman toimesta luotu ihan erilaiseksi olennoksi kuin eläin. Mitkään ihmisten henkiset kyvyt eivät oikeuta piittaamattomuuteen eläimiä kohtana, koska mikään ihmisominaisuus – säkenöivä äly, huikea moraalintaju, mahtava itsetietoisuus – ei ole sellainen, etteikö joillain ihmisryhmillä olisi sitä yhtä vähän tai vähemmän kuin joillain eläimillä. Myös se on kyseenalaista, miksi juuri ne ihmisen erityisominaisuudet olisivat niitä tärkeimpiä, joiden perusteella voitaisiin jakaa olennot sellaisiin, joita pitää kohdella kunnioittavasti ja sellaisiin, joilla ei ole mitään merkitystä. Ja eläinten tunteista en edes viitsi puhua, ”eläimillä ei ole tunteita” -lause kun on kutakuinkin yhtä pätevä (ja perustuu samantyyppiseen logiikkaan) kuin ”muilla ihmisillä kuin minulla ei ole tunteita”.
En nyt varsinaisesti yritä edes sanoa olevani sitä mieltä, että kaikki eläintuotteiden (pihvi, maito, juusto, kananmuna, nahkakengät, turkislakki) käyttö olisi kaikissa olosuhteissa yksiselitteisesti väärin. Yritän sanoa, että tuotantoeläimiä sanan nykyisessä merkityksessä ei pitäisi olla – meillä ei pitäisi olla eläimiä, joita kohtelemme kuin koneita, joiden ainoa merkitys meille on niiden meille tuottama hyödyke ja joiden hyvinvointi tai kärsimys on meille lähestulkoon täysin merkityksetöntä taloudelliseen hyötyyn nähden. Tuotantoeläinten pitäisi elää yhtä hyvää elämää kuin onnellisen lemmikkikoiran. Meidän pitäisi tuntea se lehmä tai vuohi, jonka maitoa juomme tai juustoa syömme. Nahkakengätkin on tehty jonkun nahasta. Eläimillä pitäisi olla nimet ja niiden elämää pitäisi kunnioittaa sellaisenaan. Eläinetiikasta pitäisi puhua; kaikille pitäisi olla selvää, että eläin on moraalisesti merkityksellinen olento. Meidän ei pitäisi toistella toisillemme merkityksetöntä lausetta ”ne ovat vain eläimiä”, jolla oikeutamme sellaista minkä lapsikin tajuaa vääräksi.
Ja mitä pitäisi tehdä, kun katsoo facebookista videon teurastamolta ja tajuaa, että jokin tässä on nyt väärin?
No, henkilökohtaisilla valinnoilla tietysti joko tukee tai ei tue eläintuotantoa. Tukemista on esimerkiksi lihatuotteiden, maitotuotteiden, kananmunien ja nahkatuotteiden käyttäminen. Eläimiin hyödykkeinä liittyvät tietysti myös eläinkokeet, ja niitä taas tuetaan ostamalla eläinkokeilla testattuja voiteita, ripsareita, pesuaineita ja… no, lääkkeitä.
Lisäksi jos ihan totta ollaan vaikka sitä mieltä, että koiraa ei saisi huvikseen potkia, yhteiskunnan pitäisi pystyä puuttumaan siihen. Eläintuotannon pitäisi muuttua täysin, ja siihen tarvitaan yhteiskunnan väliintuloa. Yksittäisellä ihmisellä on oma vastuunsa kulutuspäätöksiä tehdessään, ja yhteiskunnalla on oma vastuunsa siinä, mitä se hyväksyy lainsäädännöllään ja mitä ei. Eläinsuojelulainsäädäntöä pitää tiukentaa rajusti ja sen lähtökohtia pitäisi muuttaa niin, että eläin tunnistetaan kokevaksi olennoksi eikä pelkäksi hyödykkeeksi. Jos eläintuotanto ei voi olla sekä taloudellisesti kannattavaa että moraalisesti hyväksyttävää, taloudellinen kannattavuus on se, mistä pitää luopua. Tai koko eläintuotanto nykymuodossaan.
Ja onko ristiriitaista, että kirjoitan tästä, vaikka ostan juustoa? Onhan se.
Ja sinäkin, vaikka et aikoisi tänään tai ikinä ryhtyä vegaaniksi, ja vaikka inhoaisit kauramaitoa ja kangaskenkiä, mieti näitä juttuja silti. Aloita jostain. Vaadi vähän lisää itseltäsi, ja vaadi vähän lisää yhteiskunnalta. Kysy, mihin eläimiä saa käyttää ja millä perusteella. Mieti, mitä hyväksyisit ihmishenkiä pelastavan koiran kohdalla ja miksi se sika tai kana on niin eri juttu.
Kuvat: Pixabay