Ehdottomasti oikein

 

Kuvassa päivän asu.

 

Söin eilen keikkapaikan burgerilistalta ainoan kasvisvaihtoehdon enkä tykännyt siitä yhtään. Vika ei ehkä ollut sinänsä aika hyvänmakuisessa papupihvissä vaan enemmänkin omassa kiireessä, vähän liian isossa annoksessa ja nopeasti jäähtyvässä hampurilaisenlopussa, mutta silti nieleskelin viimeisen burgerinpuolikkaan aika vastentahtoisesti. Bändikaverit, vanhat kasvissyöjät, ottivat pitkästä aikaa lihavaihtoehdot. Luultavasti kanahampurilainen olisi just silloin maistunut minullekin paremmin.

Tänä kesänä olen monen monta kertaa syönyt töissä roskikseen matkalla olevaa hävikkiliharuokaa. Ilman tunnontuskia ja moraalista dilemmaa totta kai, viimeinen paikka minne lihaa pitäisi pistää on kyllä sekajäte. Ajoittain lähes päivittäinen lihansyönti on kuitenkin saanut taas lihan tuntumaan ihan tavalliselta ruualta.

Yhtenä yönä näin unta, että söin vahingossa makkaraa. Aamulla olin vähän järkyttynyt ja mietin että voisiko noin oikeasti käydä, voisinko oikeasti ottaa vaan liharuokavaihtoehdon ja sitten tajuta että apua munhan piti olla kasvissyöjä.

Ja eilen kyllä vähän mietin myös sitä, että niin, onhan niitäkin jotka pääasiassa syövät kasvisruokaa mutta joskus ottavat keikan jälkeen lihaburgerin. Ja se on aika hyvä. Sitä ajatusmaailmaa kauppaisin lihansyönnistä nauttivalle tyypille ihan ensimmäiseksi. Ihmisten ja maapallon hyvinvoinnin kannalta se olisi aika hyvä vaihtoehto, vaikka eläineettiset kysymykset jäävätkin siinä aika toissijaisiksi.

 

 

Minun maailmankuvaani jotenkin istuu aika helposti sellainen ehdoton moraali, tiedättekö, asiat ovat ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin. Jos eläinkokeet ovat väärin, mitään eläinkokeilla testattua ei saisi käyttää. Jos lihantuotanto on väärin, lihaa ei pitäisi syödä edes sunnuntaina. Jos ihmiskauppa tai rasismi on väärin, sitä ei pitäisi tukea millään tavalla. Jos joku juttu on väärin, sitä ei saisi tehdä vaikka just nyt ihan hirveästi huvittaisi. Pitäisi aina valita se vaihtoehto, joka on oikein, ei vain joka toisella kerralla.

Joku voisi olla eri mieltä. Ja myönnän, että vähän vähemmän ehdotonta moraalia on paljon helpompi lähestyä.

Ja niin, en ole edes kovin tosissani harkinnut, että vaihtaisin shampoota ja hiustenhoitoainetta, vaikka eiväthän ne vakiotuotteeni löydy mistään jämäkästä eläinkokeettomien merkkien listasta. Selitykseni on että no kun mun tukka nyt vaan takkuuntuu niin herkästi. Oikeasti, jos eläinkokeettoman kosmetiikan ostaminen olisi mielestäni ehdottomasti oikein, voisin toki etsiä mahdollisimman hyvän eläinkokeettoman korviketuotteen – ja viimeisessä hätätapauksessa vaikka vähän leikata tukkaa – se radikaali ratkaisu varmasti vähentäisi takkuuntumista saman verran kuin tämänhetkinen supersiloittava hoitoaineenikin.

En siis käytännössä elä mitään ehdottomasti oikein, ehdottomasti väärin -elämää, vaikka tavallaan oikeudentajuni kaipaisi sitä. Enkä tiedä, mitä itseltäni pitäisi vaatia. Periaatteessa, mikä hassu sana, olen sitä mieltä että jokaikisessä tilanteessa pitäisi valita se vaihtoehto, joka on oikein. Käytännössä en syytä itseäni siitä, että en tee niin.

Tavallaan ratkaisuni on aika toimiva. Jos syyttäisin itseäni jokaisesta väärästä valinnasta, kokisin varmaan kaiken tämän hyvin paljon raskaampana. En ehkä jaksaisi enää edes yrittää. Nyt minulla on välillä hämmästyttävän paljon energiaa yrittää tehdä niitä omasta mielestäni oikeita valintoja, vaikka joku muu näkisi samat valinnat ihan hirvittävän pienenä.

Ja toisaalta: onhan se epäloogista. Tavallaan päästän itseni ihan hirvittävän vähällä.

 

 

Heräsin kahdeksalta, kohta lähden töihin. Välissä ehdin käydä vähän sateisessa lähimetsässä kävelyllä kameran kanssa, ja tietysti kirjoittaa tämän. Harmaus ja sade tuntuvat sopivan aika hyvin päänsisäiseen maailmaani, kiireeseen ja stressiin joka oikeastaan ehkä on enemmän täyteenahdetun syksyn odottamista kuin todellista tämänhetkistä kiirettä. Silti toivon että voi kun tämän illan saisinkin vaan olla kotona. Istuisin sohvalla ja katselisin harmaata sadetta ikkunan toisella puolella ja ehkä vihdoinkin opettelisin vähän käyttämään uutta vanhaa ompelukonettani.