Fiiliksiä kala-kasvissyönnistä

 

Kuvassa fiilikseni kala-kasvissyönnistä… no okei, kuva mainosti yhtä keikkaa Facebookissa jo kauan ennen kala-kasvissyöntikokeiluani. Mutta fiilis on kuitenkin melkein oikea.

 

Olen viimeisen vajaan vuoden aikana ensin rajoittanut (muun kuin kalan-)lihan syöntiä noin kahteen kertaan viikossa ja sitten ennen joulua jättänyt kokonaan pois. Ihan ehdoton en ole, roskikseen menevää lihaa voisin syödä, jos ihan oikeasti millään logiikalla se liha-ateriointini ei tuntuisi vaikuttavan lihan kysyntään ja tuotantoon. Kasvissyöjäksi ryhtymistä olin harkinnut lukiosta asti lähinnä siksi, että lihantuotanto vaan on epätehokas tapa tuottaa ruokaa ja kuitenkin on niitäkin, jotka kuolevat nälkään. Nynnyilin kuitenkin pitkään, koska en tykännyt kovin monista kasvisruuista ja inhoan uusien ruokien maistamista (ja epäilin, että äiti suuttuu). Sen jälkeen kun lopultakin sain aikaiseksi vähän paremmin yhdistää ajattelumaailmaani ja ruokavaliotani, olen kyllä havahtunut myös siihen, että eläimiin liittyvät eettiset kysymykset voivat olla ihan yhtä vakava tai vakavampikin syy vähentää lihansyöntiä.

Tästä kaikesta kirjoitin enemmän jo toukokuussa Miksi syön lihaa -postauksessa, muistaakseni alkuyöstä, mikä selittänee muka-nokkelan kirjoitustyylin.

Nyt en siis aio juurikaan kirjoittaa moraalista, etiikasta, ilmastonmuutoksesta tai nälänhädästä.

Aion kirjoittaa lähinnä siitä, miltä tämä kala-kasvissyöjänä elely on tuntunut. Ja pähkinäkuoressa:

Se on tuntunut ihan hyvältä.

 

 

Etukäteen mietin, että mitä ihmettä sitten oikein syön, ja pitääkö syödä ihan kamalia kasvisruokia, joissa on kaikkea pelottavaa epämääräisenä sotkuna, tai ihan kamalia kasvisruokia, jotka ovat lähinnä liharuokia, joista on otettu liha pois ja lisätty porkkanaa ja papuja. En tykkää (vielä) pavuista, joten pavut olivat ja ovat edelleen pieni huolenaihe.

Koska syön pääasiassa Kelan opiskelijahintaisia aterioita ravintolassa enkä juurikaan tee ruokaa kotona, lihansyönnin vähentäminen onnistui käytännössä ottamalla siellä opiskelijaravintolassa kasvis- tai kalavaihtoehto lihavaihtoehdon sijaan. Ihme kyllä, rajoittuneesta ja nynnystä ruokamaustani huolimatta ihan aniharvoin olen ”joutunut” syömään sellaista kasvisruokaa, mitä en millään olisi viitsinyt syödä. Kasvisruoka olikin monipuolisempaa ja usein parempaa kuin etukäteen kuvittelin.

Erityisen huippua on kyllä ollut se, että Joensuun kivoin opiskelijaravintola Pihvinikkari tarjoaa joka päivä kahta erilaista kasvisruokaa! Mutta olen kyllä välillä myös tsekkaillut eri ravintoloiden ruokalistoja ja pyöräillyt sitten kivoimman ruuan perässä tarvittaessa vaikka toiselle puolelle kaupunkia – mikä Joensuun mittakaavassa on toki ihan kiva pieni pyöräilymatka.

Kotona taas olen syönyt, kuten ennenkin, aika paljon kalapuikkoja. Olen myös onnekseni löytänyt ainakin yhden omalle maulleni sopivan tofu-tuotteen, joka salaatin lisukkeena korvaa täten kanasalaatin paikan ruokavaliossani.

Ja suunnittelen kyllä, että opettelen tekemään jotain helppoja kasvispyöryköitä. Koko pakastimen täyteen. Ihan totta. Ehkä tänään.

Mutta siis: ihan hyvin olen keksinyt syötävää, vaikka olenkin välttänyt lihaa.

 

 

Mutta miltä tuntuu?

No, tuntuu aika hyvältä.

Ehdin ajatella vuosikausia, että joo, pitäisi ruveta kala-kasvissyöjäksi. Silti koin, että en oikeasti pystyisi siihen.

Se suurin kannuste tässä kala-kasvissyönnissäni on nyt varmaan siis ollut tunne siitä, että vihdoinkin yritän elää niin kuin ajattelen, tämän asian kohdalla. Tuntuu että vihdoinkin jaksan ja uskallan ottaa vastuuta siitä, mitä syön. Se tuntuu helpottavalta, ja kevyeltä.

Tosin nyt kun puhun tällaisista hienoista moraaliin tai etiikkaan liittyvistä tunteista ja kokemuksista, pitää sanoa myös, että kyllähän kaikkia eläinperäisiä ravintotuotteita koskee ihan samat ongelmat – toisin sanoen oikeastaan koen, että kannattaisi olla vegaani. Koen siis jonkinlaista huonoa omaatuntoa esimerkiksi juuston ja maitotuotteiden käytöstä (ja yritän vähentää niiden käyttöä) – ja toisaalta taas iloa siitä, että olen onnistunut vähentämään lihansyöntiä reilusti.

Ja niin, on myös ollut sellaisia kausia, että on tehnyt ihan hirveästi mieli (kanan)lihaa. Ja on ollut myös sellaisia kausia, että olen miettinyt, miten ihmeessä kukaan voi syödä kanaa tai possua tai lehmää, se on niin ällöä. Molemmat ovat menneet ohi.

 

 

Sosiaalisiin tilanteisiin uudella ruokavaliollani ei ole juuri ollut vaikutusta. Juhlissa on ollut tarjolla kasvisruokaa ja kukaan ei ole pahemmin ihmetellyt kasvisvaihtoehdon valintaa opiskelijaravintolassa. Eniten jännitti poikakaverin perheen luona vierailu, mutta juhannuksena otin vihdoin omat tofut ja kaupan kasvispyörykät mukaan mökille ja kaikki meni ihan mallikkaasti.

Myös lähimmät ihmiseni ovat ottaneet muutoksen vastaan aika vähäisellä dramatiikalla. Äiti ei suuttunutkaan. Poikaystävän kanssa kävin kerran pitkän keskustelun kasvissyönnin syistä, mutta nykyään erilaiset ruokavaliomme eivät kyllä juurikaan näy arjessamme. Pizzasta on jätetty jauheliha pois. Ehkä tulevaisuudessa laitetaan päivittäin yhdessä ruokaa (hui kamala, kumpikohan sen joutuu tekemään), ja sitten toki asia voi näkyä vähän eri lailla. Mutta sitä surraan sitten.

Olin etukäteen myös huolissani siitä, yksipuolistuuko ruokavalioni kasvissyönnin takia ja miten se vaikuttaa terveyteen.

Lihansyönnin vähentämisen jälkeen laihduin aluksi pari kiloa, jotka ovat kyllä saattaneet tulla viimeaikaisen pullansyönnin jälkeen takaisin. Muuta vaikutusta en ole ainakaan toistaiseksi huomannut, ja ainakin verenpaine ja hemoglobiini ovat säilyneet kohdillaan. Kasvisruuat ovat usein liharuokia kevyempiä, mitä olen yrittänyt kompensoida syömällä suurempia määriä salaattia – mikä on varmaan ihan jees noin niin kuin terveydellekin. (Ja on myös oikeasti ihan kivaa, että ei niin helposti saa hirveää jumitusähkyä aikaan lounaalla, vaikka söisikin koko rahan edestä.)

 

 

Niin että kyllä tämä kala-kasvissyönti on tullut jäädäkseen.

Ihan muutaman kerran joku on kysynyt, että miksi. Noloa kyllä, ainakin yhden kerran hämmennyin kysymyksestä ja sanoin että no kaikista mahdollisista syistä.

Sitten muistelin, kuinka kysyin 17-vuotiaana kala-kasvissyöjä-tädiltäni miksi, ja hänkin vastasi heti puolustuskannalla että no ei vaan tunnu siltä. Ihan oikeasti olisin ollut vain kiinnostunut siitä, oliko kasvissyönnin taustalla ihmisiä vai eläimiä koskevat syyt vai molemmat.

Mutta on minusta edelleen jotenkin tosi vaikea tiiviisti selittää, minkä takia haluaisin syödä vähemmän lihaa ja käyttää vähemmän eläinperäisiä tuotteita. Asia on jotenkin niin iso, ja eläimiä koskevista moraalikysymyksistä puhuminen tuntuu myös vähän humpuukilta vaikka ei todellakaan ole sitä.

Ja niin, haluaisin vähentää myös kalansyöntiä, samoin kuin maitotuotteiden ja kananmunien sun muiden käyttöä. Kalaa olen syönyt lähinnä kai terveyssyistä ja helppouden takia ja tietysti siksi, että se tuntuu vähemmän eläimeltä kuin kanat tai possut tai lehmät, mikä on ehkä maailman huonoin perustelu.

Ihan kokonaan vegaania minusta tuskin tulee, mutta jos nyt kuitenkin jotain hiukkasen sinne päin. Mokkanahkatakkiakin olen kyllä edelleen käyttänyt.

 

Jos jaksoit lukea tänne asti (tai vaikket jaksanutkaan), suosittelen ihan todella lämpimästi Mangomalen -blogin Roosan tuoretta Kuukausi vegaanina -tekstiä.

Kasvissyönnin, tai oikeastaan vegaaniuden, perusteita voi myös tutkiskella vaikka Vegaanihaasteen sivujen kautta. Linkin kautta löytyy hyvät, selkeät tekstit siitä, miksi kasvissyönti on tärkeää eläinten ja ympäristön (ja kaikkien ihmisten ravinnonsaannin) kannalta. Terveyssyyt eivät ole itselleni niin painavia, mutta niistäkin tuolla sanotaan jotain.

Melkein toivotin aurinkoista sunnuntaita kaikille, mutta ainakaan täällä ei paista aurinko, joten parempi ehkä pysyä hiljaa.