Ilmastoasia on ihmisoikeusasia

No nyt näitä ilmastonmuutosaiheisia uutisia putkahtelee jatkuvasti, tietenkin, kun on Pariisin ilmastokokous menossa.

Tänään Hesarissa ois tarjolla vaikkapa Pelastaako ydinvoima ilmastonmuutokselta? Pariisin ilmastokokouksessa käydään kiivasta väittelyä, johon itse sanoisin, että vaikka kasvihuonepäästöjen kannalta ydinvoima onkin parempi kuin fossiiliset polttoaineet, panostetaan nyt hyvänen aika mieluummin hyviin vaihtoehtoihin kuin pikkuisen vähemmän huonoihin, eikä rakenneta enää uusia ydinvoimaloita.

Hesari tarjoaisi myös päästökonetta, jonka avulla voi valita keinoja kodin ilmastovaikutuksen pienentämiseen,ja ihan hyvän jutun niistä tavallisista tavoista, joilla kaikki meistä voivat omalta osaltaan hillitä ilmastonmuutosta – tosin vähän tuntuu siltä, että aika iso ongelma yritetään lytistää pieneen, syliin mahtuvaan ja nätiltä näyttävään pakettiin, jos ratkaisuissa ehdotellaan yhtä kasvisruokapäivää viikossa. Mutta jostain on silti hyvä aloittaa.

Ylen uutisten joukosta löytyisi dramatiikkaa sen suhteen, miten ilmastonmuutoksen riskejä on se, että melkoinen osa elämää tuhoutuu maapallolla. Itsehän järkytyin jo alkusyksystä yliopiston luennolla siitä mahdollisuudesta, että ilmakehään karkaava metaani voi aiheuttaa äärimmäisen voimakkaan kasvihuoneilmiön, höyrystää valtameret ilmaan ja hävittää ilmakehän, vai miten se nyt meni.

Ja sitten kun näiden uutisten kommenttibokseja lukee, siellä on aina joku, joka sanoo, että hei Uranuksen liike vaikuttaa maapallon ilmakehän keskilämpötilaan, tai että on niitä jääkausia ja lämpimiä kausia ollut ennenkin, tai että tiesittekö että ilmastotutkijat on siirrelleet jotain mittaustikkuja valtameressä saadakseen tuloksia karmaisevimmiksi. Ainakin minut ne kommentit jotenkin tuntuvat aina hiljentävän. Menee usko ihmiskuntaan, ja lisäksi en oikeasti tiedä mitään Uranuksen liikkeistä. Mitäpä siihen sitten sanoisi.

 

 

En oikein tykkää kirjoittaa ilmastonmuutoksesta, koska se on niin älyttömän hankalaa.

Mutta jos edes jotakin sanoisi, niin vaikka sitten tämän: ilmastoasia on ihmisoikeusasia. Ilmastonmuutoksessa ei ole kyse siitä, piteneekö kasvikausi Suomessa tai tuleeko paremmat rantakelit. Ei ole kyse siitäkään, että uusiutuviin energiamuotoihin satsaamalla saattaisimme ehkä ihan oikeasti saada taloutta vähän virkistettyä.

Ilmastonmuutoksen seurauksia ovat esimerkiksi ruuan ja makean veden väheneminen. En ole välittömän huolissani siitä, että omasta hanastani loppuisi vesi. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta (hirveän vaikeita sanoja, eivätkä taida oikein olla muodissa). Ilmastonmuutoksen haitat jakautuvat epätasaisesti, ja ilmastonmuutosta aiheutetaan epätasaisesti. Kippaamme siis kakkakasaa jonkun toisen pihalle. Kärsijöitä ovat paitsi tulevaisuuden ihmiset myös monet tämän hetket ihmiset, ne jotka eivät syntyneet maailman rikkaimpien joukkoon. Köyhyys vaikeuttaa sopeutumista ilmastonmuutokseen, jota aiheutamme pääosin me rikkaat. Myös maantieteellisesti riskit jakautuvat epätasaisesti. Merenpinnan nousu tuntuu varmaan kumman paljon pahemmalta jutulta, jos koti on alavalla maalla merenrannan lähellä.

Kyse on ihmisoikeuksista.

Ja tietysti kyse on myös niin monesta muusta jutusta, esimerkiksi siitä, mikä oikeus meillä ylipäänsä on tuhota maapalloa, joka on meillä lainassa vähän aikaa, tai pitäisikö pysähtyä pohtimaan, voiko moraaliseen pohdintaan kykeneväinen ihmislaji ihan ilman tunnontuskia aiheuttaa muiden lajien suuren sukupuuton.

Suomen luonnonsuojeluliitto kirjoittaa sivuillaan ilmastonmuutoksesta suhteessa kehityskysymyksiin fiksusti, selkeästi ja vieläpä lyhyesti, pisteet siitä.

Ja minä vetäydyn syömään maapähkinävoileipiäni ja ehkä katson vähän telkkaria (ja hei mitä ihmettä, juusto- ja maitokeskusteluun on tullut ihan älyttömästi kommentteja ja ehdotuksia, siis kymmenen, olen ihan ihmeissäni!).

Ja toivon että siellä Pariisissa nyt sitten ihan oikeasti tehdään hyviä päätöksiä.

Ja koetan leipoa sämpylät ja vegaanibrowniet ihan peräkkäin niin ettei uuni turhaan paahda kuumana.

Ja maapähkinävoista ja kauramaidosta ois vaan niin paljon helpompi kirjoittaa.

 

 

Kuva: Pixabay