Kahvilla

Juon kahvia joka päivä, yleensä yhden ison kupillisen aamulla. Ja olen kyllä myös miettinyt, ties kuinka pitkään, että jotain muuta pitäisi ehkä ostaa kuin niitä kahden tai kolmen euron kahvipaketteja, Reilun kaupan kahveja mieluiten. Kahvi on ehkä jotenkin sellainen niin ilmeinen Reilun kaupan tuote, että omatunto on kolkutellut, kun olen roudannut halvinta kahvimerkkiä kotiin kerta toisensa jälkeen.

Jossain vaiheessa, ehkä kesällä kesätöiden aiheuttaman vauraudentunteen auttamana, ostinkin sitä Reilun kaupan kahvia. Aiemmin olin jo muutaman kerran ostanut UTZ-sertifioitua kahvia, jota löytyy hintaluokaltaan sieltä halvimman kahvin ja Reilun kaupan puolivälistä. Myös UTZ-sertifikaatin myöntämisperusteet ovat pikaisen googlettelun perusteella sosiaaliseen ja ympäristön hyvinvointiin liittyvät, mutta ilmeisesti systeemi on kuitenkin hieman Reilua kauppaa löyhempi. (Nyt mulle pikaisesti jostain erilaisiin sertifikaatteihin liittyvä luento!)

Ja miten Reilun kaupan kalliiden kahvien ostaminen vaikutti noin kahdellakympillä päivässä elävän opiskelijan, suomalaisittain köyhän elämään?

No ei mitenkään.
 

 

Olen ostanut myös Reilun kaupan banaaneita ehkä viimeiset puoli vuotta. Tavalliset ovat jo alkaneet maistaa jotenkin tylsemmiltä, vähemmän makeilta ehkä. Banaaneissa hintaero Reilun kaupan ja marketin halvimpien välillä on, kuten kahvissakin, aika iso – Reilun kaupan tuote voi maksaa tuplasti enemmän tai jopa enemmänkin. Silti ei tunnu missään. Rahaa riittää edelleen myös suklaaseen ja satunnaiseen kahvilassa käyntiin ja aurinkopuuterin ostoon. Lompakko ei ole tyhjentynyt enkä ole ryhtynyt epätoivoisesti hakemaan lisää duunia opiskelujen ohelle. Olen niin rikas, minäkin, huh huh.

Banaania ja kahvia yhdistää ainakin yksi seikka, nimittäin se, että niitä roudataan meille syötäväksi maailman toiselta puolelta. Emme myöskään oikeasti tiedä juuri mitään niiden tuotanto-olosuhteista. Se on ehkä yksi syy siihen, minkä takia tuntuu järkevältä ostaa niitä Reilun kaupan versiona. Reilun kaupan juttuhan kaiketi on se, että tuotteista maksetaan viljelijälle elämään ja ympäristön kannalta kestävään viljelyyn riittävä hinta. Fiksussa maailmassa sen pitäisi olla itsestäänselvyys – meidän ei pitäisi ostaa mitään sellaista, minkä tuottaja on ihan pulassa liian pienten palkkojen takia. Täällä länsimaissa olemme taistelleet itsellemme jo aikaa sitten kohtuulliset, elämiseen riittävät palkat, ja jatkamme taistelua parempien palkkojen puolesta – jos uskoisimme kaikkien ihmisten olevan yhtä arvokkaita, emme hyväksyisi sitä, että liian halvalla tehty työ on vain siirretty meiltä näkymättömiin ja me sitä edelleen ylläpidämme ostamalla niitä halvimpia tuotteita.

Jos nyt vähän lipsahtaisin politiikan puolelle, sanoisin kyllä, että sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden pitäisi olla ihan kaikkien myynnissä olevien tuotteiden kriteereitä. Reilulle kaupalle ei pitäisi olla tarvetta, koska fiksusti tuotetun tuotteen ostaminen ei saisi olla vain tiedostavan kuluttajan, jonkun marginaaliryhmän, erityinen valinta, vaan ihan jokapäiväinen juttu meille kaikille. Kunnolliset työolosuhteet, minimipalkat ja työajat ja työterveyshuolto ja mitä näitä nyt on, pitäisi olla tarjolla ihan jokaikiselle työntekijälle, ei vain minulle ja mun parhaille ystäville ja muille maailman rikkaille. Mutta tällä hetkellä, kun niin ei vielä ole, vähintä mitä voin tehdä on yrittää omalta osaltani tehdä vähän järkevämpiä valintoja ruokakaupassa.

 

 

Rupesin oikeastaan kirjoittamaan kahvista just nyt sen takia, että törmäsin Ida365-blogissa kahviaiheiseen juttuun. Ida on haastatellut kahvialalla työskentelevää Lari Salomaata muun muassa kahvin ekologisuudesta – aiheesta, josta itse en tiedä juuri mitään. Salomaan vastauksissakin tulee esiin se, että me kuluttajat omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa siihen, millaisissa olosuhteissa kahvin tuottajat työskentelevät – sekä ekologisen kestävyyden että ihan niiden työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta.

Reilun kaupan sivuilla käydessäni törmäsin myös housunlahkeita tutisuttavaan otsikkoon Ilmastonmuutos tekee kahvista luksustuotteen, jonka pointti on kaiketi se, että etenevä ilmastonmuutos vaikeuttaa kahvin (kuten monen muunkin tuotteen) viljelyä ja sitä kautta nostaa hintoja. Kahvihan tosin on muutenkin luonteeltaan jonkinlainen luksustuote, sitä kun nautitaan maun tai fiiliksen eikä niinkään ravintoarvojen takia.

Ja nyt on pakko vielä lisätä: kyllä se Reilun kaupan kahvin kalliimpi hinta jossakin näkyy, olen nimittäin nyt keittänyt huomattavasti tarkemmin oikean määrän kahvia ja heittänyt paljon vähemmän kahvinloppuja lavuaariin. Siinäpä olisikin ehkä järkevämpi säästökohde kuin tuotannon eettisyydestä tinkiminen.

Ja mitä noihin kuvissa oleviin kahvipaketteihin tulee: Meiran Reilu on tällä hetkellä lempparini, Rekossa oli jotain (ehkä se paketin takana mainostettu lakritsinenvivahde) mikä ei ihan yhtä sulavasti istunut omalle kielelleni. Toisaalta Rekolla näyttäisi olevan myös luomusertifikaatti, ja siinäpä sitten seuraava pähkäilyn aihe:

mitä se luomu on ja pitääkö sitä ostaa?