Kaktuksista ja jätteistä

Olen käyttänyt viimeiset pari viikkoa lähinnä ihan turhaan stressaamiseen ja raivostuttavan romaanintekeleen kirjoittamiseen. Ja sain just puhelun, että tulevan kämppäni avaimet olisivat nyt haettavissa. Odotan joululomaa tällä hetkellä ihan 100-0 mutta yritän myös sanoa itselleni, että kannattais ehkä yrittää rentoutua jo vähän ennen sitä, siihen on nimittäin vielä kuukausi.

Hyviäkin juttuja on, nimittäin: kaktukseni on ruvennut kukkimaan! Täysin odottamatonta ja ihan mahtavaa (kuvassa etualalla röyhkeä rönsylilja):

 

 

Ja bonuksena vielä Joensuussa on hyvin lumista ja kaunista eikä edes kovin kylmää:

 

 

Ja kaiken lisäksi Facebook kertoo minulle, että nyt vietetään Euroopan jätteen vähentämisen viikkoa (mikä omalta osaltani tuntuu ehkä hieman ironiselta, koska tässä parhaillaan siivoilen nurkkia muuttoa valmistellessani ja laitan pois – siis kierrätän asianmukaisesti – vanhaa roinaa kuten viimeisten viiden vuoden opiskelun aikana kertyneitä papereita).

Isoja kysymyksiäkin pitäisi ratkaista: muovinkeräys on vissiin tulossa jossain vaiheessa Joensuuhun. Onko tyhmempää roudata tähän kämppään kertyneet muovijätteet seuraavaan asuntoon ja kuskata ne sitten jonain kauniina päivänä muovikeräykseen, vai heittää nyt sekajätteeseen iso kasa tyhjentyneitä putelleita?

Mutta ihan vakavissaan kannatan niin kovasti tätä jätteen vähentämisjuttua, ja itse lähestyn sitä kahta kautta, nimittäin mielestäni yksittäinen ihminen voi sekä:

a) kierrättää fiksusti kaikki jätteensä, ja

b) tuottaa vähemmän jätettä esim. syömällä lautasen tyhjäksi, käyttämällä ne ruuat joita ostaa jääkaappiin, ostamalla kierrätettäviin matskuihin pakattuja tuotteita ja ylipäätään vähän miettimällä, kuinka paljon maallista omaisuutta ihmisen haalia (mitä itsekin voisin miettiä vähän useammin niin ei tarvitsisi muuttaa hirveää tavaraläjää kämpästä toiseen kerran vuodessa, ja voi kunpa sipsipussit sais lajiteltua muualle kuin sekajätteeseen).

Niin ja tietysti voi ostaa kaiken mahdollisen käytettynä.

Välillä mietin sitäkin, että onhan se nyt ihan hullua että tuotamme sellaista jätettä, mistä ei pääse mitenkään eroon, ja että se on meille ihan ok, vaikka maapallomme on hyvin rajallinen ja se maatumaton ja kierrätykseen kelpaamaton jäte ihan oikeesti kai jää jonnekin olemaan. Kannattaisin sellaista pienimuotoista ihmiskoetta, että kaikki kaatopaikalle roudattava jäte pitäisikin jättää omalle takapihalle vaikka viideksi vuodeksi. Siinä olisi meille itse kullekin motivaatiota sen pohtimiseen, kuinka hirveän vaikeaa se jätteiden lajittelu lopulta onkaan.