Keitä te olette?

Tämä blogi täyttää tänään, uskomatonta kyllä, kokonaiset puoli vuotta!

Lähestulkoon-synttäreiden kunniaksi haluaisin kysyä yhtä juttua, nimittäin:

keitä te olette?

 

 

Ajattelin ensin pyytää seikkaperäistä kuvausta kunkin lukijan ja paikalle vahingossa sattuvan satunnaisen vierailijan kiinnostuksenkohteista ja elämäntarinasta, mutta sitten tajusin, että eihän kukaan varmaan vastaisi mitään. Niinpä tein kävijäkyselyn. Ja olipa sekin vaikeaa, en tiennyt miten pitäisi luokitella ikää tai kotipaikkaa, sukupuolen jätin suosiolla pois, koska se tuntui jotenkin niin… tylsältä. Vähän yritin udella siitä, mikä teitä kiinnostaa elämässä ja ehkä myös siitä, mitä mieluiten luette tässä blogissa. Ulkoasu oli ensin synkän asiallinen mutta lopulta hurahdin hattu päässä juhliviin kissoihin.

Niin että jos vaan viitsitte niin olisi ihanaa, jos kävisitte vastailemassa:

Hyvä yritys -blogin kävijäkysely 10/2015, olkaa hyvät!

Vastaukset eivät päädy sen kummemmin minnekään, haluaisin vaan ikään kuin hitusen tietää, millaiset tyypit tänne blogiin eksyvät. Elämäntarinoita saa toki halutessaan jättää myös kommenttiboksiin. Ja jos kyselyn vastauksia nyt jotenkin sattuisi tulemaan niin paljon, että niistä voisi tehdä jotain hauskoja yleistyksiä, saattaisin ehkä jotain niistä mainita täällä blogissakin.

Niin ja kyselyn täyttäminen vie ehkä minuutin, eikä siinä kysytä mitään mainostuksesta! Kaikkiin kysymyksiin ei myöskään tarvitse vastata, jos ei halua.

Sitten toinenkin juttu ois näin merkkipäivän kunniaksi. Nyt kun tämä blogi on ollut jokseenkin olemassa jo puoli vuotta, tuntui jotenkin oikeutetulta tehdä tälle oma sähköposti. Tästedes minut tavoittaa siis blogiasioissa osoitteesta hyvayritysblogi (at) gmail.com. Yritän joskus käydä tsekkaamassa tuota sähköpostia, jos vaikka joku olisikin lähettänyt jotain.

 

 

Sitten ajattelin vielä vastata kysymykseen jota kukaan ei kysynyt, nimittäin:

miksi kirjoitan tätä blogia?

Maailmanpelastusjutuistahan ei oikein voi kirjoittaa ilman jonkinasteista saarnausta. Jos on vakavissaan, mikään onneton huumoriyritys ei täysin poista takana olevaa paasausta. Joskus moralisoinnin maku jää niin pahasti suuhun että itseänikin ärsyttää. Välillä tuntuu myös pönttöpäiseltä kirjoittaa kohtuutaloudesta ja kierrätyksestä, kun lukee blogeja hiuksista, huulipunista ja hameista. Ja tuntuu tyhmältä kirjoittaa kosmetiikasta ja sitten ilmastonmuutoksesta, tuntuu että mitä ihmettä minä nyt tästä kosmetiikasta edes kirjoitan, ja sitten taas että mitä ihmettä minä nyt tästä ilmastonmuutoksesta osaisin sanoa.

Kirjoitan siksi, että poikakaverini ei aina jaksa kuunnella näitä juttujani. Kirjoitan siksi, etten kehtaa jutella näistä kavereiden kanssa. Paasaan tänne siksi, koska oikeassa elämässä pienikin paasaus nolottaa jopa paljon enemmän kuin netissä. Kirjoitan sen takia, että päässäni usein pyörii ilmastonmuutos ja kierrätys ja globaalit tuotantoketjut ja haluan päästä kirjoittamaan niistä jonnekin. Kirjoitan tänne, jotta oppisin edes vähän kirjoittamaan näistä hankalista jutuista

Ja kirjoitan tänne myös siksi, just tänne Lilyyn, että haluaisin tällaisille jutuille vähän enemmän palstatilaa. Haluaisin tuoda ympäristöongelmat arkikeskusteluihin. Haluaisin, että matkailun aiheuttamien päästöjen miettiminen olisi meille ihan perusjuttu. Haluaisin sanoa kosmetiikka-arviointien ja vaate-esittelyjen (joita itsekin luen) keskellä, että kuluttamisella on kääntöpuolensa ja että onnea ei saa ostoksilla. Haluaisin puhua kaikista maailmanparannusaiheista siellä missä puhutaan kaikista muistakin jutuista. Haluaisin kirjoittaa ihmisille, jotka miettivät näitä juttuja ja valmiiksi, ja ihmisille, joita ei oikeastaan kiinnostaa. Haluaisin kirjoittaa myös tyypeille, jotka eivät ikinä menisi lukemaan vihreäreunaista ekoblogia ekosivustolle.

Niin että siksi kirjoitan. Ja luultavasti myös monesta muusta syystä, joita en nyt saanut ilmaistua kirjallisessa muodossa.

Sanotaan nyt vielä sekin, että pohdiskelin arvontaa. Blogin kävijäkysely ja – ennen kaikkea – blogin puolivuotissyntymäpäivä vaatisivat seurauksen jonkinmoista arvontaa. Se ei nyt kuitenkaan jotenkin tuntunut sopivan blogin teemaan, joten ostin sen sijaan Kirkon Ulkomaanavun lahjakaupasta viisitoista puuntainta.

 

 

Hyvää perjantaita, railakkaita hetkiä kävijäkyselyn parissa!