Kohtuutalous, mitä se on?
Tällaisen hauskan jutun poimin tänään fb-seinältäni: Suomen Luonnonsuojeluliitto lupailee Näkökulmia kohtuutalouteen -juttusarjaa, jonka ensimmäinen osa onkin jo tässä:
Jutussa Leo Stranius kertoo, että hyvinvointi pitäisi saada jaettua oikeudenmukaisesti kaikille, ja että maapallolla tulisi elää niin, ettemme tuhoa omaa tulevaisuuttamme. Ja niin, Suomen valtion velka tuntuukin aika kevyeltä sen velan rinnalla, että meille nyt ja tulevaisuudessa elintärkeitä luonnonvaroja käytetään ihan liikaa ja koko ajan enemmän.
Itse en odottele talouskasvun piristymistä. En kaipaa maailmaa, jossa minulla olisi hirveästi rahaa kulutettavana kaikkeen kivaan. En usko, että ekologisten ja eettisten tuotteiden ostaminen pystyy pelastamaan meitä, vaikka se onkin yksittäisen ihmisen kohdalla merkittävä ja hyvä valinta. En näe mitään muuta reittiä oikeudenmukaiseen ja hyvään tulevaisuuteen kuin sen, että talousjärjestelmä muuttuu ja koko yhteiskunta sen mukana. Kilpailukyky ja talouskasvu eivät saa olla tärkeimmät arvomme, oikeus kuluttaa niin paljon kuin huvittaa ei ole ihmisoikeus. Onnellisuus löytyy muualta, ja oikeudenmukaisesti jakautunut hyvinvointi löytyy muualta.
Tältä pohjalta kyllä mietin myös, että pitääkö nyt sitten harkita sitä jo suunnittelemaani Lily Lolon meikkipuuteritilausta. Tarkoittaako tämä kohtuutalous-haave nyt sitä, että ei saisi meikata? Vai ennemminkin sitä, että meikkejä vois ostaa vain sen verran minkä ihan oikeasti ehtii käyttää, ja ne loppuunkäytettävät tuotteet harkiten (eläinkokeettomuus, eläinkokeettomuus…)?
Jään siis odottelemaan Luonnonsuojeluliiton jutulle jatkoa sormi nettikaupan näppäimellä (tai saatan kyllä ostaa meikkipuuteria, koska enhän nyt vaan voi elää ilman kevyttä naamanpeittomeikkiä. Mutta ilman montaa muuta juttua pärjään ihan mainiosti.)