Meikkihyllyllä
Nytpä kirjoitan kiusallisen vieraasta aiheesta: meikeistä.
Ostin viikko sitten vanhan, loppuun käytetyn aurinkopuuterini tilalle uuden, tai tarkemmin sanoen The Body Shopin Brush on Bronze –maajauhekuulia. Halusin varmasti eläinkokeettoman tuotteen ja turvauduin Animalian listaan. Vähän kiehtoisi myös Lily Lolon mineraalimeikkien kokeilu, mutta netistä tilaaminen on niin vaivalloista, että tältä erää se nyt vielä jäi. The Body Shopin liikkeessä ystävällinen myyjätyttö neuvoi ekaa kertaa aurinkopuuteria ostavaa asiakasta oikein pätevästi, tosin hieman epäilyksiä herättää kyllä se, että myyjä suositteli just sitä kalleinta vaihtoehtoa.
Koska tämä on nyt tosiaan elämäni toinen aurinkopuuteri (tai maajauhekuulapurkki tai mikä lie), on varmaan turha yrittää kirjoittaa mitään vakavasti otettavaa kosmetiikka-arviota. Ihan toimivalta tuotteelta tuo kuitenkin vaikuttaa. Kotona rupesin pohdiskelemaan, minkähän sorttisena roskana maajauhekuulapurkki sitten jonain päivänä lajitellaan, ja vaikka purkista itsestään ei kierrätysinformaatiota valitettavasti löytynyt, liikkeen nettisivut osasivat kertoa että pakkaus on täysin kierrätettävä, jes! Vielä kun saisi ohjeen, että mitä tämä nyt sitten on, sitä energiajätettäkö.
Symppaan kyllä The Body Shopia ihan jo senkin takia, että on ihan mahtavaa, kun pienemmässäkin kaupungissa pääsee ostamaan varmasti eläinkokeetonta kohtuuhintaista kosmetiikkaa ihan kivijalkaliikkeestä. Kun nyt olen viimeisen reilut puoli vuotta älynnyt vaatia kosmetiikalta eläinkokeettomuutta, olen ehtinyt jo käyttää toistakin firman tuotetta, nimittäin Tea Tree Flawless BB Cream -BB-voidetta. Sitä uskallan ihan vähän ehkä mainostaakin, se on nimittäin omalla naamallani tuntunut kevyeltä mutta silti yllättävän peittävältä meikkivoiteelta, jonka alla nenä ei tunnu olevan hirveän pakkelikerroksen sisällä mutta ei myöskään rupea kiiltelemään.
Ja nyt viimeviikkoisella ostosreissullani kassalla käytiin vielä tällainen keskustelu, joka nostaa vielä vähän sympatioitani:
Myyjä: ”Sulla ois täällä näköjään viiden euron lahjakortti käytettävänä.” (Olen siis shoppaillut siellä ennenkin kanta-asiakaskorttini kanssa.)
Minä: ”Ahaa.” (Ja hiljaa päässäni: jee, mä säästän viisi euroa!!”)
Myyjä: ”Haluatko että vähennetään tämä tän sun ostoksen hinnasta vai haluatko lahjoittaa sen johonkin näistä meidän kohteista?”
Minä: ”…lahjoittaa.”
Menetetty vitonen suretti ehkä viisi sekuntia, sitten jäi hyvä mieli. Näin vaivattomia tapoja lahjoittaa rahaa saisi tulla vastaan enemmänkin.
Mutta mikä siinä on että markettikosmetiikka ei voi tarkistaa tuotantoketjujaan, karsia eläinkokeita pois ja hankkia sertifikaatteja? Ostaisin mielelläni Lumenea ja Maybellinea ja Rimmeliä ja mitä näitä nyt on, mutta missä on eläinkokeettomuussertifikaatit (ja kokonaan kierrätettävät pakkaukset)?
…
Lisäys 11.10. klo 14:
Parin napakan kommentin takia lisään nyt vielä: The Body Shop on tosiaan L’Orealin omistuksessa, ja L’Oreal ei ole sitoutunut eläinkokeettomuuteen tuotteissaan. The Body Shopin tuotteita ostamalla saa siis eläinkokeettoman tuotteen, mutta samalla tulee tukeneeksi firmaa, joka hyväksyy kosmetiikan eläinkokeet. Tavallaan siis ostopäätöksessä näkyy kyllä eettisen valinnan puolesta äänestäminen, mutta samalla tulee ikään kuin hyväksyneeksi sen, että L’Orealin valikoimista löytyy kosmetiikkaa sekä eettisiä standardeja kaipaavalle että muiden kriteereiden perusteella tuotteensa valitsevalle kuluttajalle.
Itse näen The Body Shopin tuotteet pienempänä pahana kuin niiden merkkien tuotteet, joilta puuttuu eläinkokeettoman kosmetiikan sertifikaatti. Koska Joensuussa asuessani en käsittääkseni (??) löydä kivijalkaliikkeistä muutakaan kutakuinkin saman hintaluokan kosmetiikkaa, olen ostanut The Body Shopin tuotteita. Joe Blasco olisi myös eläinkokeetonta kosmetiikkaa, ja sitä saisi ihanan helposti Sokokselta, mutta se on myös merkittävästi kalliimpaa – minkä tietenkään ei välttämättä tarvitsisi olla ratkaiseva tekijä. Toinen vaihtoehto, ja ihan järkeenkäypä ja näiden keskustelujen jälkeen ehkäpä seuraava valintani, olisi tilata esimerkiksi niitä Lily Lolon tuotteita netistä.
Ja niin: mielestäni kaiken kosmetiikan pitäisi olla ehdottoman eläinkokeetonta. The Body Shop brändinä vetoaa juuri sellaiseen kuluttajaan, jollainen itse olen, sellaiseen joka innostuu eläinkokeettomuudesta ja reilun yhteisökaupan kautta tuotetusta marubaöljystä, joka nostaa maaseudun köyhien naisten elintasoa, ja niistä täysin kierrätettävistä pakkauksista, ja siitä että kanta-asiakaspisteillä kerätyt lahjakortit voi kätevästi lahjoittaa Suomen Luonnonsuojeluliitolle tai Naisten Pankille tai Animalialle. En silti haluaisi sellaista maailmaa, jossa kuluttajalla on mahdollisuus valita eettisen ja epäeettisen tuotteen väliltä ja eettinen tuote on luksusta, jota myydään tietyntyyppisille kuluttajille. Haluaisin maailman, jossa tiukka lainsäädäntö takaisi sen, että kaikki kosmetiikka olisi eläinkokeetonta, kaikista raaka-aineista maksettaisiin reilu hinta niiden tuottajille ja kaikki pakkaukset olisivat täysin kierrätettäviä. Niin kauan kun The Body Shop on L’Orealin tuote minunkaltaisilleni ihmisille, se rakentaa enemmänkin sitä ”eettisen” ja ”epäeettisen” valinnan mahdollisuutta eikä todellisuutta, jossa kaikki kuluttaminen olisi reilua.
Mutta… silti olen sitä mieltä, että jos huojuu The Body Shopin ja vaikka supermarketin brändien välillä, The Body Shop saattaa kuitenkin olla se fiksumpi valinta.
…Ai niin, ja onhan tässä myös se, että mitä ***** edes teen aurinkopuuterilla, ainakin ekologiselta kannalta fiksuin valinta olisi ehkä kuitenkin jättää kokonaan ostamatta. Mutta jos kuitenkin ostaa, niin sitten eläinkokeetonta ja muutenkin mahdollisimman reilua. Ja ei kymmentä erilaista kaappiin notkumaan, vaan just sen verran minkä saa käytettyä. Mutta tällaisia juttuja ei oikein kehtaa edes kirjoittaa, koska sitten voisin vaan julkaista kuvia kumisaappaistani metsätiellä ja kirjoittaa aina tekstiksi että ”hei älkää nyt ostelko mitään siellä”.