Miksi syön lihaa?

Niin, miksi syön lihaa?

 

 

Suurin syy on varmaan helppous. Sen perusteella lykkäsin kasvissyöntikokeiluja vuosia, vaikka omatunto ja maailmankuva vetivätkin sinne kasvissyönnin puolelle. Lihan syöminen ei varsinaisesti tuota minulle niin suuria nautintoja, etteikö ilman niitä voisi elää ihan onnellista elämää, mutta… inhoan uusien ruokien maistelua. Ajattelin, että jos olisin kasvissyöjä, en uskaltaisi syödä mitään ja saisin puolessa vuodessa hankittua hengenvaarallisen puutostilan jostain tärkeästä ravintoaineesta.

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen vältellyt lintujen, lehmien ja possujen syömistä. Kalaa olen varmaan syönyt enemmän kuin ikinä ennen, mikä ei ollut ihan toivottu seuraus. Maitotuotteitakin käytän yhä ilman kovin suuria moraalisia tuskia, mutta kananmunia olen sentään ruvennut välttämään suuren tiputragedian takia. Lihankaan suhteen en ole ollut ihan ehdoton, vielä pitäisi nimittäin selvittää muun muassa se, miten voi kyläillä eettisistä syistä valitun erityisruokavalion kera aiheuttamatta kohtuutonta vaivaa isäntäväelle.

Miksi sitten haluaisin saada lehmän pois lautaselta?

Yksinkertaistaen sanottuna: ihmisten ja eläinten takia.

Ihmisnäkökulma menee kutakuinkin näin: maailmassa on paljon ihmisiä ja rajallinen määrä viljelystilaa. Kaikkien ihmisten pitäisi saada ruokaa, mutta tällä hetkellä on sekä ihmisiä, jotka kuolevat nälkään, että ihmisiä, jotka syövät possua. Possunsyönnin ongelma puolestaan on se, että lihatuotteiden (ja muidenkin eläinperäisten tuotteiden, ei sen puoleen) tuottamisessa menee ”hukkaan” ravintoa, jota ihmiset voisivat käyttää. Epätieteellisesti sanottuna vain kymmenen prosenttia possuun syötetystä ravintoenergiasta päätyy possun lopulta syövän ihmisen mahaan.

Jos haluaisimme ruokkia kaikki maailman ihmiset, voisimme aloittaa syömällä vähemmän lihaa.

 

 

Toki on ihan kokonaan toinen kysymys, meneekö minun kaupan hyllylle jättämäni porsaanfile maagisesti suoraan jonkun kehitysmaassa asuvan nälkäisen lapsen vatsaan. Uskon kuitenkin, että kysyntä vaikuttaa tarjontaan ja siis tuotantoon, ja vaikka oma toimintani olisi kokonaiskuvassa ihan järjettömän pikkuruinen siivu, ei se varsinaisesti vapauta minua vastuusta yrittää toimia oikein.

Lihansyöntiin ja ihmisiin liittyy toki muitakin juttuja, esimerkiksi se, että myös EU:n possut syövät paljon soijaa, joka kelpaisi myös ihmisravinnoksi ihan itsessään, ja jonka viljely uhkaa sademetsiä, joita puolestaan tarvittaisiin ilmastonmuutoksen taltuttamiseksi, joka puolestaan uhkaa koko ihmiskunnan hyvinvointia, joka… mutta ei nyt mennä siihen.

Perustelin kasvissyöntiä aika pitkään lähinnä näillä ihmisargumenteilla. Eläinten hyvin- tai pahoinvointiin vetoaminen tuntui oikeastaan vähän höpsöltä. Melkein naureskelin, kun joku selitti välttävänsä kanatuotteita siksi, että kanoilla menee kanalassa niin kurjasti. Ajattelin, että fiksumpaahan on nyt hyvänen aika sentään perustella kasvissyöntiä ihmisten nälänhädän välttämisellä tai ilmastonmuutoksen hillitsemisellä. Sitten päädyin parille tiukalle eläinfilosofian luennolla ja tajusin, että olenpa ollut vähän tyhmä.

 

 

Eläinten näkökulmasta lihansyönnin oikeutusta voi tarkastella vaikkapa kurkistamalla tuotantoeläinten elinoloihin.

Itsehän en tiedä niistä juuri mitään. Olen kotoisin maalta, ja lapsuudenkotini naapurissa on yhä maatila, mutta sisällä navetassa olen käynyt ehkä pari kertaa.

Suhtaudun kuitenkin vähän varauksella esimerkiksi kysymyksiin, kannattaisiko kissaa oikeastaan pitää kerrostalossa, ja kannattaako hevosta pitää yksinään. Minusta vaikuttaa vähän siltä, että onnellisen kissan pitäisi päästä liikkumaan omatoimisesti luontoon, ja onnellisella hevosella pitää olla hevoskaveri, ovathan ne kuitenkin laumaeläimiä. Näkemykseni varmaan perustuu osittain kissojen ja hevosten söpöyteen, mutta söpöys ei poista sitä, että kyseessä on myös ihan oikea ja aika vakavakin eettinen kysymys – millaisissa oloissa eläintä voi pitää?

Mitään asiasta tietämättä voisin villisti veikata, että maitopurkin tai jauhelihapaketin lehmä elää elämänsä vähän kurjemmin kuin kerrostalossa asuva kissa.

Toisin sanoen: jos suhtaudun vakavasti siihen, että kissalla ja hevosella ja koiralla ja kanilla pitää olla kohtuulliset elinolosuhteet, joudun suhtautumaan ihan yhtä vakavasti siihen, että possulla ja kanalla ja lehmällä pitää olla kohtuulliset elinolosuhteet.

Suurin possua ja koiraa erottava tekijähän on kaiketi se, että toista pidetään tuotanto- ja toista lemmikkieläimenä.

Eläimiinkin liittyy totta kai paljon muitakin kysymyksiä, vaikkapa se, miksi evoluutioteoriaan ja lajien jatkuvaan kehittymiseen uskova ihminen ajattelisi eläimen poikkeavan niin paljon ihmisestä, että eläintä olisi eettisesti oikein käyttää kutakuinkin ihan mihin tahansa, ja eläimen tappaminen olisi eettisesti täysin neutraali teko, kun taas ihmisten kohdalla moinen ei tulisi kysymykseenkään. Mutta ei nyt mennä niihin juttuihin.

Niin että… miksi syön lihaa?

 

 

Kuvat: Pixabay

Kuvien eläimistä osaa pidetään tuotantoeläiminä, joiden koko pointti on tyydyttää ihmisten tarpeita ja mielihaluja, ja osaa lemmikkieläiminä, joilla on persoonallisia luonteenpiirteitä ja joiden kuolemista tehdään itkettävän surullisia elokuvia.

 

Linkkejä:

 

The Hidden World of Soy – WWF:n simppeli graafinen esitys eläintuotannossa käytetyn soijan yhteydestä lähinnä elinympäristöjen ja lajien uhanalaisuuteen (mutta muistakaa ilmastonmuutos hei! Sademetsiä tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen)

Sademetsää lihatiskillä – Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, WWF:n raportti vuodelta 2010. Jos soijasta kiinnostunut lukija on vielä edellisen linkin jälkeen kiinnostunut soijasta, tästä löytyy nopean silmäilyn perusteella tanakka paketti aiheesta.

Hermit and Hounds – tiukkaa blogikirjoittamista eläinfilosofisista kysymyksistä

Elämää fiilisteleviä lehmiä – sympaattinen video Oikeutta eläimille -facebook-sivulta