Miksi talouden pitää kasvaa?

Arvatkaapa mitä, kirjoitin maanantaiaamuna tänne postauksen ikuisesti kasvavan talouden järjestelmästä innoittajanani Suomen Luonnonsuojeluliiton uusimmassa lehdessä julkaistu artikkeli Yksi juttu taloudesta. Tänään tajusin että ai hitsi, juttuhan jäi luonnoksiin. Koko tämän ajan olen kuvitellut, että kiireellä ennen lounaalle syöksymistä kirjoittamani lyhyt talousavautuminen on ollut täällä luettavana.

Niin että yritetäänpä nyt uudelleen. Suosittelen Luonnonsuojeluliiton juttua muun muassa siksi, että se pyörittelee kutakuinkin samoja juttuja, joita itse mietin usein – vaikkapa lukiessani uutista siitä, kuinka maapallon uusiutuvat luonnonvarat on käytetty loppuun tänä vuonna viikkoa aiemmin kuin viime vuonna.

Ja myönnetään: kun puhutaan talouskasvusta ja huolehditaan siitä, että miten ihmeessä se talous nyt taas saataisiin kasvamaan jyrkemmin, en jaksa oikein innostua. En usko, että jatkuvaa talouskasvua on mahdollista ylläpitää. Sen sijaan, että yritetään epätoivoisesti etsiä sitä kadonnutta talouskasvua, voitaisiin mieluummin miettiä, mikä systeemissä on vikana ja olisiko jotain muuta mahdollisuutta.

Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset. Talouskasvu taas vaikuttaa perustuvan luonnonvarojen jatkuvasti kasvavaan käyttöön, ja siksi se on lopulta mahdotonta. Toki puhutaan vihreästä taloudesta ja biotaloudesta ja kestävästä kehityksestä ja haaveillaan siitä, miten teknologia kehittyessään ratkaisee ympäristöongelmat. Kestävän kehityksen ajatus on kyllä sinällään oikein hyvä, mutta siitä huolimatta perusongelma on mielestäni ennallaan: haluamme jatkuvasti lisää, ja koska maailmamme on rajallinen, se on mahdotonta. Meidän pitäisi etsiä onnellisuutta ja hyvinvointia jostain muusta kuin jatkuvasti lisääntyvästä luonnonvarojen käytöstä ja siihen perustuvasta talouskasvusta. Ja koska on kyse ideologioista ja arvoista, en jaksa uskoa, että uudet keksinnöt ja teknologia taianomaisesti ratkaisisivat ongelmamme – ja sellaisen toivon varaan heittäytyminen olisi myös totta kai vaarallista ja vastuutonta.

Että tällaista maailmalle toivoisin: uutta näkökulmaa talouteen ja siihen jatkuvan kasvun pakkoon.

Ja nyt juon kahvini loppuun ja seuraavalla kerralla muistan painaa sitä ”Julkaise blogipostaus” -nappia kirjoitettuani jutun eikä neljä päivää myöhemmin.