Ompelukone ja ammatinvalinta

Nyt en ole tehnyt juuri mitään.

Paitsi ostanut ompelukoneen.

 

 

Kyllä, ostin sen käytettynä.

Kyllä, se painaa vielä enemmän kuin osasin edes kuvitella.

Ja kyllä, takana oleva lipasto pitäisi tosiaan roudata, niin inhottavaa kuin se onkin, kaatopaikalle ja sen tilalle pitäisi hankkia uusi käytetty, nostelin nimittäin laatikoita toistensa päälle kuvaa varten ihan esteettisistä syistä. Sukkiahan tuolla on nykyään jo vähän turha pitää.

Ompelukone kuulemma myös toimii, ylälangan kiristyksen säätö tosin ei, mutta huikean ompelu-urani aikana en muista kertaakaan säätäneeni ylälangan kireyttä, joten asia ei toistaiseksi hirveästi minua huoleta. Suuria suunnitelmia ompelukoneen varalle toki on jo, aion nimittäin ommella lähitulevaisuudessa tai ainakin tämän vuoden puolella ainakin kestovanulappuja (mikä mahtava idea!) ja jämäkän kangaskassin. Niin tietysti ja korjata farkkuja sitä mukaa, kun niitä menee rikki.

Muilta osin viikko on tarjonnut vain kohtuullista jännitystä. Ammattikorkeakoulun puolella syksy jo vähän niin kuin alkoi, ja olen pohtinut sellaista 25-vuotiaalle hyvin tavanomaista kysymystä kuin ammatinvalintaa. Haluaisin maailmanpelastushommiin, toisaalta haluaisin olla myös jonkin sortin muusikko, kahteen asiaan on vaikea panostaa sataprosenttisesti, kahdesta hyvästä on hankala valita, kumpikaan ei tipahda ihan ilmaiseksi eteen, biojätteen laittaminen sekajätteeseen kiukuttaa enemmän kuin ikinä, kehitysyhteistyörahojen leikkaamisesta kertova uutinen nälänhädästä ja länsimaiden hävikkiruuasta kertovan uutisen perässä vetää mielen aika mustaksi. Perusviikko.

Ehkä jonain päivänä tiedän, mitä teen isona, ehkä tulevaisuudessa ruoka syödään eikä sitä laiteta hyvä tavaton sentään kaatopaikalle, ja ehkä kestovanulaput mullistavat meikinpoistorutiinini.

Hyvää lauantai-iltaa kaikille, minäpä mietin nyt katsoisinko Dawson’s Creekiä vai jotain muuta.