Olen viimeisen puolitoista vuotta pitänyt vaateshoppailujen suhteen sellaista linjaa, että kutakuinkin kaikki on ostettu käytettynä. Syy on ollut se, että vaateteollisuuden eettisyys on mietityttänyt erityisesti työntekijän näkökulmasta. Satunnaisesta lehtiotsikoiden ja dokumenttien seuraamisesta on jäänyt sellainen kuva, että huonot työolosuhteet ja kohtuuttoman pienet palkat ovat arkipäivää. Räikeimpänä epäkohtana nousee mieleen vaatetehtaan romahtaminen Bangladeshissa huhtikuussa 2013, sitä toivottavasti kukaan meistä ei ole vielä onnistunut unohtamaan. Ympäristön ja luonnonvarojen järkevän käytön kannalta vaatteiden pitäisi olla hyvin tehtyjä, kestäviä ja pitkäikäisiä – kaikki juttuja, jotka eivät välttämättä kympin t-paidan ja kolmenkympin villatakin kohdalla toteudu.
Kirpparilla shoppailuun liittyy tietysti paljon ongelmia siihenkin. Silti olen kokenut sen vähemmän huonona vaihtoehtona, kun varaa ei ole myöskään ollut niihin merkkeihin, jotka ihan oikeasti panostavat tuotannon eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen. Yksi vaatekappale on kuitenkin kohonnut ongelmaksi, ja sen suhteen (alusvaatteiden ja sukkien ohella) olen ehtinyt luistaa jo kahdesti.
Kyseessä on tietenkin farkut. Olen löytänyt pari vaateketjua, joiden mallit sopivat omaan kroppaani, mutta kuinka usein just niitä minulle sopivia farkkuja kävelee vastaan kirpparilla, no ei ikinä. Säännöllisen epäsäännöllisesti testailen muita kirpparifarkkuja, mutta ikinä ei nappaa. Ja jos minulla on kahdet farkut aktiivikäytössä kerrallaan, farkkupari hajoaa noin puolessa vuodessa, kun pulleanpuoleiset jalkarukkani osuvat toisiinsa joka askeleella. Korjaan hajonneita farkkuja, usein samat farkut moneen kertaan, mutta joskus olisi löydettävä uusia.
Yhteen mahtavalta kuulostavaan vaatemerkkiin törmäsin jo jokin aika sitten. Nurmi valmistaa vaatteita ja asusteita, joiden tuotannossa ihan oikeasti kiinnitetään huomiota eettisiin kysymyksiin – sekä ympäristön että työntekijöiden kannalta. Monet tuotteista on valmistettu kokonaan kierrätetystä materiaalista, mikä on ihan huippua. Tuotanto on pyritty pitämään Suomessa, mutta sitä on jouduttu siirtämään Tallinnaan Suomen tehtaiden lopettaessa (kts. farkkujen osalta Nurmen blogista).
Nurmella on ollut kaksi farkkumallia, joista erityisesti sataprosenttisesti kierrätetystä puuvillasta valmistettu Greta on houkutellut. 169e on kuitenkin enemmän kuin puolet mun kuukausibudjetista vuokranmaksun jälkeen. Olen odotellut päivää, jolloin fiksuja töitä tekemällä tienaan vähän enemmän rahaa ja voin panostaa farkkuihin.
Ja nyt sitten, säännöllisellä Nurmen nettisivujen ihailukierroksellani, luin, että koko merkki jää tauolle.
Sanon tähän uutiseen tyynesti ja aikuismaisesti vain että YHYY ja että MIKSI ja että AAARGH.
Farkkuja myydään nyt alennusprosentilla, joka kasvaa viikottain. Tänään ne maksaisivat 135,20e. Ehkä jos ihan huikean hullusti kävisi ja omaa kokoani ei myytäisikään lähiviikkoina loppuun, saattaisin olla parin viikon päästä taas tuolla nettikaupassa, tällä kertaa tositoimissa. (Mietin myös että kannattaako tästä nyt edes kirjoittaa blogiin, kuitenkin mun huikean suuri lukijakunta ryntää heti ostamaan kaikki mun koon farkut loppuun sadallakolmellakympillä eikä niitä enää sitten jää niihin isompiin alennuksiin. Ja toisaalta tiedän myös, miten epätodennäköistä on, että just nää farkut sopisivat hankalalle farkkukropalleni.)
Nurmella on uusimmassa mallistossaan myös (kierrätysmatskuista valmistettuja) neuletakkeja, jotka näyttävät ihanilta, ja jotka maksavat 169,00e. Miten ihmeessä neuletakki voi maksaa niin paljon, kysyi äiti, ja kysymykseen Nurmi vastaa blogissaan.
Nurmen tauolle jäämisen syy on ilmeisesti se, että vaikka kiinnostusta eettisiä vaatevaihtoehtoja kohtaan on ollut, toimintaa ei ole saatu taloudellisesti kannattavaksi. Toivon todella, että merkki tai ainakin tekijät sen takana tulevat vielä takaisin ja että siinä vaiheessa kiinnostus näkyy myös ostopäätöksinä, toivottavasti myös omalla kohdallani. Ja toivon myös, että vaateteollisuuden eettiset epäkohdat ympäri maailmaa laitetaan kuntoon, että missään päin ei ole enää mahdollisuutta teettää työtä naurettavan halvalla, että tehtaat eivät romahda ja että kierrätetyn materiaalin käyttämisestä, laadukkaista tuotteista ja pitkäikäisyydestä tulee itsestäänselvyyksiä. Kunnes niin on, jatkan vaatehankintojen tekemistä käytettynä ja hatun nostamisesta sellaisille yrityksille kuin Nurmi, jotka pyrkivät eettiseen vaatteiden tuotantoon siitä huolimatta, että edullisempien ja hämärämpien vaihtoehtojen kanssa kilpailu on vaikeaa.
Ja sitten isona ja rikkaana ostan vaatteeni harkiten ja huolella, suurella tunteella ja valtavalla ilolla, kierrätetyistä materiaaleista valmistettuina, oikeudenmukaisesti palkattujen työntekijöiden valmistamana, mielellään paikallisina, ja monen kymmenen vuoden käyttöikää ennakoiden.
Nyt mulla ois tässä vieressäni vuoden vanhat farkut, jotka korjaan vielä ainakin yhden kerran.
Kuvat: Nurmi, ylemmän kuvan kuvaaja Antti Ahtiluoto
