Hyvää sunnuntaita!

Sain eiliseen meikkiaiheiseen kirjoitteluuni mahtavan skarppia ja asiallista palautetta, nimittäin huomautuksen siitä, että fiilistelemäni The Body Shop on eläinkokeet hyväksyvän L’Orealin tytäryhtiö. Huippua että joku siellä ruudun takana on tuntosarvet koholla ja vähän älähtää, kun meinaan vetää mutkat suoriksi näiden ajatusteni kanssa ja vain fiilistellä eläinkokeettomia maajauhekuulia viitsimättä huomioida homman epäilyttävämpiä puolia. Tästä innostuneena sanon nyt vielä ääneen että hei, jes, just näin, kommentoikaa, kritisoikaa, kyseenalaistakaa! Olen pohjimmiltani laiska maailmanpelastaja, dataan päivät pitkät enkä edes tiedä millä tavoin tuotetulla sähköllä, ja mietin että hitsi kun on ekologista etten lentele ympäri maailmaa, vaikka todellisuudessa mulla ei ole myöskään rahaa eikä lomia sellaiseen hommaan. Ja vaikka yrittäisinkin ihan tosissani miettiä näitä juttuja, silti useimmissa asioissa on monta eri puolta.

Tänään kävimme vapaan sunnuntain kunniaksi ulkoilemassa, ja joensuulaiset, jos ette ole vielä hoksanneet tätä: menkää Kuhasaloon! Se on ihan mahtava paikka! Penttilästä pyöräilee sinne ehkä 10 min, hitaalla tahdilla, ja siellä voi kävellä polkua pitkin metsässä tai istua kivellä kuuntelemassa aaltoja tai vaikka ottaa selfieitä puun kanssa. Myös Noljakan lintutornia suosittelen ihan tosi innolla mutta siellä on vähän niin kuin se tietty (kiva ja mielenkiintoinen ja tosi hitaalla tahdilla korkeintaan tunnin kestävä) kävelylenkki joka on kierrettävä, ja Kuhasalo taas soveltuu mainiosti vaikka viiden minuutin hengähdystaukoon ihan yhtä lailla kuin tunnin kävelylenkkiin tai metsäjuoksuun.

Ja mitäs muuta, no törmäsin tässä joku ilta Hesarin etusivulla otsikkoon, joka oli niin mahtava, että täytyy linkittää se teillekin, nimittäin:

Brittitutkimus: Joka kolmas kasvissyöjä syö humalassa salaa lihaa  (Lisäys 15.10.2015: Tutkimuksen vakavuudesta ja jopa olemassaolosta on ilmeisesti vakavia epäilyksenaiheita, ja ainakaan oma pikainen googletteluni ei johdattanut alkuperäisen tutkimuksen jäljelle, joten kasvissyöjien humalalipsumiseen kannattanee suhtautua toistaiseksi huumorilla. Omia lisätutkimuksia voi toki toteuttaa vaikkapa lähipiirin kasvissyöjiltä utelemalla.)

Itse en juurikaan ole humalassa, joten en voi miettiä, mihin kolmannekseen kuuluisin tämän tutkimuksen osalta (enkä ole oikea kasvissyöjä, koska syön kalaa ja vieläpä aika usein), mutta jostain syystä tämä otsikko tuntui jotenkin hilpeän hauskalta.

Tiukasti eläineettiseltä kannaltahan on totta kai surullista, että kasvissyöjät lipsuvat humalassa – tosin ehkä ne humalassa lipsuvat kasvissyöjät eivät ole niitä, joiden kasvissyönti perustuu vankkaan näkemykseen eläinten hyväksikäytön vääryydestä. Silti jotenkin tuntui, että tämä uutinenhan tuo esiin kaksi ei-kovin-yllättävää juttua, nimittäin että moni tekee humalassa tyhmyyksiä ja että kasvissyöjätkin ovat ihan vaan ihmisiä.

Ja kyllä ainakin minun tekee ajoittain tosi paljon mieli syödä lihaa, vaikka jos lounasravintolassa kasvisvaihtoehto on jotain mistä en yhtään tykkää ja lihavaihtoehtona on jotain vanhaa supersuosikkiruokaani, ja jos vieressä istuva tyyppi ottaa sitä supersuosikkiruokaa ja se tuoksuu hyvältä. Ei kai kasvissyönnin tärkein pointti nyt välttämättä olekaan se, että jotenkin maagisesti ei enää ikinä tekisi mieli vanhoja lempiruokia, vaan että eettisistä syistä ei siitä huolimatta syö niitä. Tai jos on kasvissyöjä joka humalassa sortuu silloin tällöin kebabiin, on se kuitenkin käytännössä kaikilta kannoilta parempi kuin luovuttaa ja syödä lihaa ihan selvin päinkin.

Kasvissyöjien humalarepsahduksia koskevan uutisen vieressä oli toinenkin, nimittäin Kaloihin sattuu, ja paljon. Se ei ollutkaan sitten niin hauska uutinen, erityisesti just siksi että itsekin syön usein kalaa (ja pelkään kalasta luopumista siksi, että kala on kuulemma niin terveellistä, ja koska äiti suuttuisi pahasti, ja koska tykkään kalapuikoista). Ja eihän sekään nyt ihan uutta tietoa ollut, mutta jotenkin kalojen kokeman kivun ottaminen vakavasti tuntuu hyvin hankalalta asialta, koska sen pitäisi myös sitten näkyä käytännössä.

Ja sitten linkitän vielä yhden Hesarin jutun, nimittäin tämän, jossa Pentti Linkola tyrmää öykkärimäisen elintason ja antaisi talouden romahtaa – ”Ihmisellä ei ole tulevaisuutta”. Luin juttua aamulla poikakaverini kanssa ja tämä pälätykseni vakituinen vaikkakin välillä hieman kyllästynyt kuuntelija totesi, että kuulostaa ihan sinulta. Mutta omasta mielestäni minulla ja Linkolalla on yksi, mutta iso ja moneen juttuun vaikuttava ero: Linkola ei anna juuri arvoa yhden ihmisen elämälle ja minä antaisin sille kaiken mahdollisen arvon.

Olen monessa jutussa tavallaan samaa mieltä Linkolan kanssa, esimerkiksi siinä, että kuka ihme keksi että valtioiden tärkein juttu on kilpailla keskenään ja miksi ihmeessä me nyt nielemme sen potaskan. Mutta olen myös ajattelussani auttamattoman ihmiskeskeinen. Kaikenlaiset antaa ihmiskunnan tuhoutua tai no jos puolet ihmisistä kuolisi niin sillähän nämä ympäristöongelmat ratkeaisi ovat mielestäni joko laiskaa ja omahyväistä tai sitten täysin empatiakyvytöntä ajattelua, koska ne sivuuttavat kokonaan sen, että jokainen ihminen on yhtälailla arvokas.

Ihmiskeskeisyydestä voi tietysti olla montaa mieltä, ja on helppo myös argumentoida, että sehän se just on syy suuriin ongelmiimme. Ja ulottaisin kyllä etiikan ja empatian koskemaan monia muitakin, vähintään kaikkia tuntevia ja kokevia olentoja, ja antaisin arvoa myös luonnolle itsessään. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kaikessa ympäristöajattelussa ja maailmanpelastusajattelussa pitää olla kirkkaana se tausta-ajatus, että jokaisella ihmisellä (ja kenties myös muilla tuntevilla olennoilla, mikä on jo ihan tajuttoman iso juttu) on mittaamaton ja sanoinkuvaamaton arvo. Yritämme suojella luontoa paitsi sen itsensä takia myös siksi, että ilman sitä emme pärjää. Ja jokaisen ihmisen arvo tarkoittaa myös sitä, että jos todella kunnioittaisimme toistemme arvoa ja olemassaoloa, emme esimerkiksi hyväksyisi sitä, että saamme ostettua tavaraa halvalla kun joku jossain tekee niitä palkalla, jolla itse en nostaisi peppuani senttiäkään sohvalta. Ihmisen arvo tarkoittaa sitä, että meillä jokaikisellä on yhtäläinen oikeus olla olemassa, saada ruokaa ja puhdasta vettä, perusterveydenhuoltoa, olla turvassa, ja että minulle tuntemattoman tyypin oikeus vaikkapa siihen ruokaan tai terveydenhuoltoon on hyvänen aika sentään paljon isompi kuin minun oikeuteni ostaa aurinkopuuteria tai syödä kanaa tai lentää Berliinin tai mitä lie.

Mielestäni talouden ei pidä antaa romahtaa, koska sen romahtaminen vahingoittaisi niin suurta määrää ihmisiä. Mielestäni taloussysteemiämme ja ideologioitamme pitää muuttaa niin, että pääsemme tilanteeseen, jossa pystymme turvaamaan kaikkien olemassaolevien ihmisten perushyvinvoinnin ilman että luonto ja eläimet kärsivät.

Ja toki moni maailman ongelma helpottuisi, jos ihmisiä olisi vähemmän. Mutta siihen voimme päästä rakentamalla maailmaa, jossa ei ole pakko hankkia lapsia, ja jossa sukulaiset tai toimeentulo tai ideologia tai valtio tai mikä lie eivät vaadi sitä. Ne kaikki ihmiselämät, joita täällä jo on, ovat kunnioittamisen ja suojelemisen arvoisia.

Yritin pysyä kevyellä linjalla mutta eihän se nyt ihan onnistunut.