Pyöräilen maailman kivoimmasta työ-/työharjoittelupaikasta kotiin pimeässä. Lähimetsän läpi kulkevan hiekkatien yli on kaatunut puu. Otan henkilökohtaisena haasteena, kierrän vähän pusikon kautta. Ihanaa kun ulkona tuulee ja tietää, ettei tarvitse enää tänään lähteä mihinkään.

Ruokapöydässä joku haikailee Kippari-Kallea, sitä kun lastenohjelmissa miehet oli miehekkäitä ja naiset naisekkaita. En katsonut Kippari-Kallea ja hahmon oikeinkirjoituskin täytyy tarkistaa Googlelta, mutta tuntuu että eikö ole ihan hyvä juttu, jos pienille pojille on muitakin esikuvia, sellaisia miehiä, jotka eivät vaikka osaakaan laittaa taulua seinälle. Että eikö olisi ihan hyvä jos sukupuolinormit olisivat vähän löysempiä, ja jos niiden sisälle mahtuisi vähän enemmän erilaisia tyyppejä.

Sama pöytäseurueen jäsen kieltäytyy ilmaisesta pullasta vedoten siihen, että siitä tulee huono olo. Pyh ja pah, ajattelen, hei ilmaista pullaa. Arvatkaa sattuuko nyt illalla vatsaan.

Facebookissa hyppään Suomen luonnonsuojeluliiton jutun yli, en jaksa nyt lukea. Söpöjä koirakuvia jaksaisin katsoa. Avaan yhden kivan hius- ja kauneusblogin jutun, enkä linkitä sitä nyt koska luen sitä ihan oikeasti, aidosti kiinnostuneena, ja kyllä elämään tuo iloa se että voi tsekata netistä uuden kampauksen ohjeen ja kokeilla kotona ja kokeilla uudestaan ja sitten lopulta näppärältä ystävältä saatujen ohjeiden ansioista homma alkaa toimia. Ja silti tuntuu jotenkin absurdilta että nämä asiat kiinnostavat minua ikään kuin yhtä paljon, ilmastonmuutos ja meikkivoidevalinnat. Tai että usein meikkivoidevalinnat voittavat ilmastonmuutoksen, vaikka jos yhden asian saisin maailmasta muuttaa, en valitsisi meikkivoidetta.

Tai miksi edes luen juttuja sellaisista aiheista kuin must have -tuotteet. Eikö niitä must have -tuotteita ole ruoka, vesi, lämpö, terveydenhuolto ja rakkaus, miten ihmeessä hajuvesi ja ripsiväri ovat päässeet sille listalle?

Ja vähän huvittaa joskus myös ne nyt käytin jonkun tuotteen loppuun -postaukset, koska eikö sellaisen voisi jättää ostamatta mitä ei saa edes käytettyä loppuun. Ja itselläni on kaapit täynnä vanhaa kosmetiikkaa, jota en saa käytettyä loppuun, vaikka mukamas olen sellaisen hamstrauksen yläpuolella no niin justiinsa.

Olen ostanut viime aikoina Reilun kaupan banaaneja ja kahvia, vaikka pitkään ajattelin että nehän on niin kalliita. Sitten kuitenkin kun niitä rupeaa ostamaan, ei tunnukaan missään. Vaikka yritän elää kympillä päivässä, silti maailma ei notkahtele vaikka käyttäisin kahvipakettiin vitosen. Muuan lehdessä mainostetaan muuan halpismerkin Reilun kaupan kahvia sanomalla muun muassa, että Reilun kaupan kahvin osalta ei hyväksytä lapsityövoimaa. Ja tuntuu uskomattomalta, eikö tässä nyt samalla vähän niin kuin sanota, että meidän firman muiden kahvipakettien valmistuksessa on kyllä lapsityötä saattanut esiintyä. Ja että jos kerran Reilun kaupan kahvista ja kaakaosta maksetaan tuottajalle reilu korvaus ja tuotannossa ollaan muutenkin vähän fiksumpia ja eettisempiä, miksi ihmeessä joku ostaisi kahvinsa ja kaakaonsa jonain muuna vaihtoehtona? Niin kuin vaikka minä, halvinta leivontakaakaota mitä kaupasta löytyy, vaikka eikö just se herkkuna olisi sellainen luksustuote, joka kannattaisi ostaa reiluna.

Tai että mikä on se juttu, että eettinen valinta, hyvä valinta, oikea valinta, reilu valinta, mitä näitä nyt on, on se joku erityinen teko mikä pitää erikseen valita. Ja sitten voi vähän niin kuin nostaa itsensä jalustalle että hei katsokaa kaverit, mää ostin nyt tätä REILUA kahvia. Kun eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos joku vaihtoehto on reilu niin se on sitten se mikä valitaan, kuka nyt epäreilun tai väärän tai pahan tai epäeettisen valitsisi. Tai miksi neutraali ratkaisu on se, että ostan sitä halvinta, miksi emme kyseenalaista sitä, miksi se on ihan ok.

Ulkona tuulee niin ärhäkästi että melkein pelottaa. Laitan ikkunan kiinni.

Ja tässä päiväni kuvina:
 

No okei, tein muutakin. Mutta tämä on kohokohta. Koti, verkkarit, ainakin tunti aikaa ennen kuin pitää mennä nukkumaan. Jäljellä on enää vaikea valinta: Murdochin murhamysteerit vai Dawson’s Creek?