Miksi talouden pitää kasvaa?

Arvatkaapa mitä, kirjoitin maanantaiaamuna tänne postauksen ikuisesti kasvavan talouden järjestelmästä innoittajanani Suomen Luonnonsuojeluliiton uusimmassa lehdessä julkaistu artikkeli Yksi juttu taloudestaTänään tajusin että ai hitsi, juttuhan jäi luonnoksiin. Koko tämän ajan olen kuvitellut, että kiireellä ennen lounaalle syöksymistä kirjoittamani lyhyt talousavautuminen on ollut täällä luettavana.

Niin että yritetäänpä nyt uudelleen. Suosittelen Luonnonsuojeluliiton juttua muun muassa siksi, että se pyörittelee kutakuinkin samoja juttuja, joita itse mietin usein – vaikkapa lukiessani uutista siitä, kuinka maapallon uusiutuvat luonnonvarat on käytetty loppuun tänä vuonna viikkoa aiemmin kuin viime vuonna.

Ja myönnetään: kun puhutaan talouskasvusta ja huolehditaan siitä, että miten ihmeessä se talous nyt taas saataisiin kasvamaan jyrkemmin, en jaksa oikein innostua. En usko, että jatkuvaa talouskasvua on mahdollista ylläpitää. Sen sijaan, että yritetään epätoivoisesti etsiä sitä kadonnutta talouskasvua, voitaisiin mieluummin miettiä, mikä systeemissä on vikana ja olisiko jotain muuta mahdollisuutta.

Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset. Talouskasvu taas vaikuttaa perustuvan luonnonvarojen jatkuvasti kasvavaan käyttöön, ja siksi se on lopulta mahdotonta. Toki puhutaan vihreästä taloudesta ja biotaloudesta ja kestävästä kehityksestä ja haaveillaan siitä, miten teknologia kehittyessään ratkaisee ympäristöongelmat. Kestävän kehityksen ajatus on kyllä sinällään oikein hyvä, mutta siitä huolimatta perusongelma on mielestäni ennallaan: haluamme jatkuvasti lisää, ja koska maailmamme on rajallinen, se on mahdotonta. Meidän pitäisi etsiä onnellisuutta ja hyvinvointia jostain muusta kuin jatkuvasti lisääntyvästä luonnonvarojen käytöstä ja siihen perustuvasta talouskasvusta. Ja koska on kyse ideologioista ja arvoista, en jaksa uskoa, että uudet keksinnöt ja teknologia taianomaisesti ratkaisisivat ongelmamme – ja sellaisen toivon varaan heittäytyminen olisi myös totta kai vaarallista ja vastuutonta.

 

img_2281a.jpg

 

Että tällaista maailmalle toivoisin: uutta näkökulmaa talouteen ja siihen jatkuvan kasvun pakkoon.

Ja nyt juon kahvini loppuun ja seuraavalla kerralla muistan painaa sitä ”Julkaise blogipostaus” -nappia kirjoitettuani jutun eikä neljä päivää myöhemmin.

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Helpot vegaanibrowniet

img_2229a.jpg

 

 

Sunnuntai-illan kunniaksi paljastan jotain: nämä browniet ovat niin helppoja ja nopeita, että jos laitat uunin kuumenemaan ja ryhdyt sitten tekemään taikinaa, uuni ei ole edes sadassa asteessa menossa kun taikinasi on jo valmis.

Nämä ovat myös aika hyviä. Näitä koskien on käyty muun muassa eräs keskustelu, joka meni kutakuinkin näin:

Minä: ”Kokeilin tässä hiljattain vegaanisten brownieden leipomista. Ne oli muuten niitä joita toin sinne bileisiin viime perjantaina.”
Kaveri: ”Mitä!! Oliko ne vegaanisia? Onneksi et kertonut etukäteen!”

Kuulemma browniet maistuivat niin suklaisilta ja epäterveellisiltä, ettei niitä olisi voinut kuvitellakaan vegaanisiksi. No, rasvainen ja sokerinen onnistuu kyllä ilman eläintuotteitakin.

Resepti on Herkkuja punavihreästä keittiöstä -blogista, joka vaikuttaa oikein pätevältä blogilta, tosin suklaisten mässyherkkujen määrän suhde oikean ruuan määrään on omalta kannaltani hieman epäkannustava. Itse ehdottaisin tähän brownie-reseptiin kyllä muutamaa pientä parannusta, nimittäin itse laittaisin rypsiöljyä ”vain” 2 dl ja sen sijaan vettä 3 dl, ja vaihtaisin desin vehnäjauhoja kaurahiutaleisiin ihan vaan siinä toivossa että browniet olisivat sitten vähän hellempiä vatsalle. Lisäksi, jos olet rohkea ja tykkäät taikinasta, voit kokeilla jättää brownieita keskeltä hitusen raa’aksi mutakakkumaiseen tapaan.

Alkuperäisen reseptin löydät täältä. Mukana on myös kolme ehdotusta kuorrutukseen, mutta ainakin omat kaverini ovat syöneet näitä ihan kiltisti ilman kuorrutettakin.

Koti Ruoka ja juoma