Kirjoitin reilu kuukausi sitten kookosöljystä ja listasin pitkän pätkän juttuja, joihin olen sitä käyttänyt.

Nyt voisin totuuden nimissä ehkä tehdä pienen päivityksen asiasta.

Kookosöljyssä minua kiehtoo (hehkuttavien nettikirjoitusten ja ihanan tuoksun lisäksi) erityisesti se, että se oletettavasti on eläinkokeetonta, ja se on täysin kierrätettävässä pakkauksessa. Jos tuolla yhdistelmällä saisi toimivaa kosmetiikkaa eläinkokeilla testattujen raaka-aineiden ja sekajätteeseen päätyvien muovipurkkien sijaan, mielelläni kyllä vaihtaisin.

No, käytän kookosöljyä edelleen moneen juttuun – mutta en enää juurikaan kasvojen kosteusvoiteena. Pääsin elokuun alussa Ruohonjuureen shoppailemaan luonnonkosmetiikkaan hurahtaneen ystäväni kanssa ja pienen houkuttelun jälkeen ostin kuvassa näkyvän pullon jojobaöljyä. Viimeksi väitin, että kookosöljykin sopii hyvin kasvojen kosteusvoiteeksi, vaikkakin se imeytyy hitaasti ja on sen takia vähän hankala kosteusvoide meikin alla, ja niin, jojobaöljy sen sijaan tuntuu yhtä kosteuttavalta mutta paljon vähemmän rasvaiselta ja imeytyy lähes saman tien ja on sen takia ollut paljon kätevämpi. Jojobaöljypullon puuttuessa käyttäisin kyllä varmaan edelleen kookosöljyä myös naamaan.

Käytin kookosöljyä universumia uhmaten vähän aikaa myös deodoranttina. Se toimi aluksi vaihtelevasti mutta aika hyvin, sitten huonommin. Olin kuitenkin ehtinyt lukea muutamaan spekuloinnin alumiinin ja rintasyövän yhteydestä ja jatkoin hippilinjalla: sekoitin kookosöljyä, ruokasoodaa ja perunajauhoja keskenään, mistä tuli ei ihan niin hellävarainen mutta huomattavan paljon toimivampi deodorantinkorvike. Ehdin jo vähän fiilistellä, että tästä nyt alkaa tämä luomuelämä, kunnes tajusin, että kyllä, kookosöljy jättää rasvatahroja vaatteisiin, ja kyllä, ne ovat sittenkin ehkä ikävämpiä kuin deodorantin ajan kanssa jättämät jäljet. Voi olla, että rasvatahrojakin saa vaatteista kyllä putsattua, mutta toistaiseksi pitää ehkä siirtyä takaisin tavallisten ajoittain kirvelevien, muovipullossa myytävien deodoranttien maailmaan. Jos jollain on vinkkiä eläinkokeettomasta, hellävaraisesta ja kierrätettävästä deodorantista, otan huhupuheita vastaan mielelläni.

Kosmetiikkapakkausten kierrätyksen suhteen kiinnostaa tosin myös energiajäte. Käsittääkseni jopa Joensuuhun on tulossa ensi vuonna yksi (!) lajittelupiste, jossa voi lajitella myös energiajätteen (ja vinkki kaikille joiden näppis sauhuaa kierrätysjuttujen puolesta: laittakaa ihmeessä sähköpostia paikallisille jätefirmoille ja kyselkää parempien lajittelumahdollisuuksien perään). Voisiko energiajätteeseen ehkä lajitella tyhjentyneet (muovi)kosmetiikkapurkit? Laajenisiko kosmetiikan kierrätettävyys lasin ja pahvin ulkopuolelle?

Niin, ja se kaikki mihin yhä, kahden kuukauden jälkeen, käytän kookosöljyä: vartalon kosteusvoiteena (superhyvä vaikka ihan heti ei teekään mieli vetää farkkuja jalkaan), hiusten satunnaisena naamiona ennen pesua (tosin Tangle Teezer on tehnyt hiusteni kampaamisesta niin paljon helpompaa – eikä tämä ole maksettu mainos – että supernaamioille ei ole ollut viime aikoina oikein tarvetta) ja silmämeikin puhdistamiseen (tosin en muista milloin olen viimeksi meikannut silmiä). Olen kokeillut kookosöljyä myös sheivausvaahtona vanhojen putelien loputtua, ja toimiihan se siinäkin, tai ainakin varmaan toimisi mainiosti ihmisellä, joka ei oikeastaan huomaa eroa suihkugeelin ja asiaan tarkoitetun vaahdon välillä. Oma ihoni suhtautuu kuitenkin teriin sen verran kiukkuisesti, etten voi väittää, että kookosöljy olisi ihan maailman paras vaihtoehto.

Kirjoitan tätä aamutakissa kotona, aika harmaalta ja syksyiseltä näyttävää maailmaa vältellen. Eilinen oli vielä täydellinen kesäpäivä, kävimme uimassa uskomattoman lämpimässä järvessä ja vähän kääntelin tuota yllä olevaa kuvaa ennen julkaisua, koska vissiin oli niin kiire ettei ehtinyt ottaa yhtään sellaista kuvaa, missä horisontti ei olisi ollut vinksallaan. Illalla onnistuin kehittämään stressin kalenterissa päällekkäin olevista asioista ja siitä, mikä tässä nyt on tärkeää oman elämän ja työllistymisen kannalta ja mihin kannattaa panostaa ja minkä suhteen voi ottaa vähän rennommin, ja tänään heräsin pieneen päänsärkyyn. Nyt yritän hengitellä ja muistaa, että oma kalenterini ei ole maailman vakavin juttu.

Tähän pussiinhengittely-fiilikseen sopii siis oikein hyvin niinkin vakavasta asiasta kuin kookosöljystä kirjoittaminen. Nyt pieni siivous, suihku, ehkä toinen Burana ja sitten odottamaan syksyä, joka toivottavasti ei niittaa kahta juttua opiskelevaa tyttöä ihan liiskaksi.