Kehitysyhteistyö on heikoimpien auttamista
Yritin allekirjoittaa vetoomusta kehitysyhteistyön pelastamiseksi. Ei onnistunut, olinkin allekirjoittanut sen jo alkukesästä.
Kehitysyhteistyöllä yritetään auttaa niitä ihmisiä, joilla menee kaikkein kehnoimmin. Samalla maailmasta yritetään tehdä sellaista paikkaa, jossa jokainen saisi mahdollisuuden elää ja voida hyvin, mieluiten omassa kotimaassaan, eikä joutuisi lähtemään pakolaiseksi vaikkapa kaukaiseen Suomeen. Kehitysyhteistyöllä yritetään rakentaa tasa-arvoisempaa maailmaa, jossa synnyinmaa, kansallisuus tai sukupuoli eivät määrittele ihmisen tulevaisuutta eivätkä hänen mahdollisuuksiaan elää ja voida hyvin.
Kehitysyhteistyö on tärkeää, koska kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Kehitysyhteistyö on yritys kantaa vastuuta maailman ongelmista, joita mekin jokainen olemme omalta pieneltä osaltamme aiheuttamassa tai ainakin ylläpitämässä. Vaikka Suomessakin on paljon asioita korjattavana, olemme silti maailman mittakaavassa rikkaita, ja samat valtasuhteet, jotka ovat rakentaneet meille rikkautta, rakentavat ja ylläpitävät toisten köyhyyttä. Siksi olemme omalta osaltamme vastuussa toisten auttamisesta, ja siksi kehitysyhteistyöhön on panostettava.
Kehitysyhteistyön menetelmissä on varmasti korjattavaa. Silti ajatus on oikea, ja kehitysyhteistyöhön panostamisen täytyy jatkua, jotta auttamisen tapoja voidaan kehittää paremmiksi ja sellaisiksi, että ne oikeasti purkavat valtasuhteita ja rakentavat tasa-arvoa sekä auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.
”Autetaan ensin oman maan kansalaisia” ei ole hyvä syy ylenkatsoa kehitysyhteistyötä, koska oman maan kansalaisillamme menee koko maapallon tasolla katsottuna todella hyvin. En haluaisi väheksyä kenenkään ongelmia enkä niitä lukuisia ongelmakohtia, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on, mutta on vaikea ajatella, minkä takia suomalaisen yhteiskunnan ongelmat olisivat syy olla auttamatta aliravitsemukseen tai olemattomaan terveydenhuoltoon kuolevia lapsia.
Eri kansallisuus ei ole syy jättää joku ihminen empatian ulkopuolelle. Kaikki ovat yhtä arvokkaita, ja kaikkia pitää pyrkiä auttamaan, myös niitä, jotka asuvat kaukana meistä. Jos voimme ostaa kaukana ommellun T-paidan tai viljellyn ruusukimpun tai kasvatetun banaanin, voimme auttaa kaukana asuvaa ja erinäköistä ihmistäkin.
Meillä on mahdollisuus auttaa, siksi meidän täytyy auttaa.
Vetoomuksen kehitysyhteistyön puolesta voi allekirjoittaa täällä.
Kuvat ja lisätietoa: kepa.fi