Shoppailin

Hyvä yritys jäikin näköjään tahattomalle ja melkoisen pitkälle joululomalle. Ilmeisesti syynä on ollut lähinnä se, että lomahuuruissani en ole juurikaan miettinyt maailman murheita vaan enemmänkin fiilistellyt populaarikulttuurin helmiä.

 

img_3737a.jpg

 

Lisäksi olen shoppaillut.

Ja sehän sopii blogin aihepiiriin mainiosti. Ostin nimittäin imurin todettuani, että vanha, aikoinaan käytettynä ja puolirikkinäisenä kämppikseltä ostettu, tosiaan jaksaa pysyä päällä noin kymmenen sekuntia kerrallaan ja että ei näytä todennäköiseltä, että vaivaa saisi korjattua (tosin: en soittanut imurikorjaajalle, päättelin vain itse ja perheenjäsenten avustuksella että eiköhän tuo imuri ole nyt oikeesti lopussa). Ehdin elää imurittomana reilun kuukauden ja lattialle kertyvä roskamäärä sekä erinäiset onnettomat yritykseni nostella tiskirätillä niitä roskia pois lattialta nostattivat huomattavasti imurinostamisfiilistä, ja vihdoin viime viikonloppuna käytin varmaan neljä tuntia ottaessani selvää imuriasioista.

Halusin tietysti mahdollisimman ekologisen ja muutenkin maailmanpelastushenkisen imurin, ja näitä abstrakteja tavoitteita lähestyin pääasiassa sitä kautta, että imurin pitäisi olla mahdollisimman energiatehokas ja kestää pitkään. Lisäksi haaveilin tietysti hiljaisesta imurista tai ainakin sellaisesta, joka ei huutaisi millään älyttömän ärsyttävällä taajuudella, ja koska 50-luvulla rakennetussa yksiössäni ei ole siivouskomeroa (pölynimuri, mikä se on, hyvin mahtuu vaatekaappiin), pieni koko olisi myös myyntivaltti. Niin ja mieluiten halusin selvitä ostosreissusta noin sadalla viidelläkympillä.

Imurin ostaminen osoittautui kyllä aika hankalaksi jutuksi. Edullisemmat imurit vaikuttivat olevan aika energiatehottomia, mutta halusin kuitenkin sellaisen A-energialuokkaa olevan, koska se oli jotenkin sellainen selkeä juttu, millä imurin ekologisuutta voisi arvioida. Tosin olisin halunnut myös tietää, mistä se energiatehokkaampien imurien A-luokkaisuus tulee, tuleeko se vaan siitä, että niissä on vähemmän tehoja? Toivottavasti ei. Harkitsin myös pölypussitonta imuria (koska se oli alennuksessa ja hei vähemmän sekajätettä), mutta sitten luin, että huolimattomasti huollettu pölypussiton imuri luultavasti hajoaa ennen aikojaan, ja siinä se ekologisuusetu olisi sitten menetetty.

Tähän päädyin:

img_3734a.jpg

 

Siellä se nyt piilottelee pakastimen ja kitaran välissä. Ja toivon, että se oli edes jokseenkin ekologinen ja eettinen valinta, kukapa näistä tietää. Mutta oli ihanaa imuroida kämppä uudella imurilla. Tai ylipäänsä millä tahansa imurilla. Ah.

Lisäksi ostin mustat nimettömänä pysyttelevän päivittäistavaraketjun halpismerkki-college-housut, jotka tuossa ylemmässä kuvassa todistavat keräävänsä likaa ja nyppyjä jo kovaa vauhtia. Tapaus on merkittävä, koska edellisen kerran ostin epäilyttävän edullisia vaatteita (tai no alusvaatteita olen kyllä ostanut) reilu vuosi sitten farkkupulassani, eli ei halpatyövaatteita -linjani oli pitänyt jo jonkin aikaa melko hyvin. Housut on tehty Pakistanissa, vähän hirvittää enkä ole kovin tyytyväinen itseeni tämän jutun suhteen. Nyt jos keksin, kuka myy eettisiä college-housuja, joilla voi hengailla kotona ja käydä lähikaupassa ja luennolla, pistän sen tulevaisuuden varalta tarkasti mieleen. Hetkeksi jo innostuin että hei Nansohan on vastaus näihin ongelmiini, mutta nettikaupasta ei löytynyt sopivaa tuotetta eivätkä paikalliset merkkiä myyvät liikkeetkään auttaneet tässä.

Näillä hatarilla shoppailuun liittyvillä ajatuksilla yritän palata maailmanpelastusaiheiden pariin. Aika hankalalta tuntuu, voi olla että joululomailu vielä jossain määrin jatkuu edelleen.

Puheenaiheet Raha Vastuullisuus

Osta luomiväri, pelasta tiikeri

Näin joskus kesällä blogijutun We Care Icon -kosmetiikkamerkin I Love Tigers -luomiväripaletista. Jokaista myytyä tuotetta kohden lahjoitetaan yksi euro WWF:lle tiikerien suojelutyöhön.

Ajattelin että vau, määhän oonkin miettinyt jonkin tuollaisen nude-luomiväripaletin ostamista, sehän vois olla tää kun samalla auttaisi tiikereitäkin!

En sitten ostanut. Harrastin aikani suhteellisen aktiivista luomivärien googlettelua ja sitten totesin, että onhan noita luomivärejä jo ennestään muutama ja mun kerran kuukaudessa -tahdilla niitä ei saa ikinä käytettyä ennen minkään sorttista parasta ennen -päivämäärää.

Mutta jokin tuossa tiikerienpelastuspaletissa edelleen häiritsee. Ehkä se yksi kommentti siinä yhdessä blogipostauksessa, joka meni vapaasti muistellen kutakuinkin näin: voi hitsi kun nuo luomivärit ei vaikuta kovin laadukkailta, ois ollut niin kiva auttaa tiikereitä!

Jos joka tapauksessa ostaisin jonkin luomivärin, periaatteessahan ois ihan hyvä juttu, jos ostaisin sellaisen, jonka hinnasta menee pieni osa fiksuun tarkoitukseen kuten tiikerien suojelemiseen.

Mutta jos ostan luomivärin sen takia, tai sillä verukkeella, että sen hinnasta pieni osa menee tiikerien suojelemiseen, olen vähän hakoteillä. Ja vaikka WWF:n tarkoitus on varmaan tässä oikein hyvä, tuntuu silti pahalta, että luomiväriä markkinoidaan tiikereiden auttamisella. Ikään kuin vois shoppailla luomivärin lisäksi hyvän mielen tai hyvän omatunnon tai olla vastuullinen tyyppi valitsemalla just tän luomivärin niiden kaikkien joukosta. Siitähän siinä vähän on kyse, niin kuin toisaalta siinäkin, että minusta on toisinaan ihan hauska lukea blogeista vertailuja vaikka eläinkokeettomista huulipunista. Ehkä se tuntuu vähän paremmalta ihmiseltä, ja se taas tuntuu kivalta.

Jotenkin vaan… ei ehkä pitäisi ostaa luomiväriä siksi, että haluaa pelastaa tiikereitä.

Olennainen juttu on tietysti tämä: tiikereitä voi auttaa ihan muilla keinoilla kuin ostamalla luomivärejä, esimerkiksi lahjoittamalla rahaa suoraan WWF:lle. Silloin se joka eniten hyötyy on tiikeri, ei S-ryhmä.

Ja… minähän meikkaan. Lähes joka päivä jonkin verran, vaikka harvemmin ihan silmämeikkiä, kun on nää miinussilmälasit kuitenkin ja kaikki ja aamuisin muita kiireitä. Ihan turha tässä on huudella mitään meikkien ostamisesta. Mutta…

…ehkä tiikerien ja kaikkien muidenkin eläinten (ja myös lopulta meidän ihmisten) hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeintä muistaa, ettemme ole täällä yksin. Eikä maailmaa ole tehty just minua varten. Ja tämä ajatus voisi näkyä vaikka siinä, etten ostaisi ainakaan enempää luomivärejä kuin ihan oikeasti saan käytettyä.

Iloinen kuluttaminen ja huoleton shoppailu (ja ajatus siitä, että jos maailman luonnonvarat ovatkin rajalliset niin eihän se varsinaisesti minua koske) eivät rakenna sellaista maailmaa, jossa tiikereille olisi tilaa.

Kannattaako ostaa luomiväri, jonka tuotolla tuetaan tiikereitä? En tiedä. Ehkä, jos nyt olisin ostamassa luomiväripalettia vaikka edellisten purkkien loputtua, miettisin kuitenkin ensin, miten se luomiväri on tuotettu ja mites nää eläinkokeet esimerkiksi. Ja sitten ostaisin niillä perusteilla hyväksi uskomani luomivärin ja sitten vaikka ihan erikseen lahjoittaisin rahaa tiikereille. Tuntuu vähän halvalta ostaa tiikereitä pelastava luomiväri, vähän kuin (sori jo etukäteen) ostaisi jääkarhuja pelastavan öljytynnyrin tai nälänhätää poistavan suklaakakun.

Mutta toisaalta mitäpä huutelen kun en ole koskaan lahjoittanut rahaa tiikereiden suojeluun.

Ja jos ostaa tiikerit mielessä luomivärin niin onhan se tavallaan jo monta askelta sinne oikein hyvään suuntaan verrattuna siihen, että ostaisi luomivärin pelkästään luomivärit mielessä.

 

tiikeri.jpg

 

Kuva: Pixabay

Kauneus Mieli Meikki Vastuullisuus