Olen suhtautunut alennusmyynteihin pääni sisällä vähän sillä tavalla että elekee nyt hyvät ihmiset menkö sinne ja riehaantuko kun onhan sitä tavaraa jo ennestään ihan riittävästi.

Oikeasti lankesin jo viime viikolla Tangle Teezer -kampaan (joka taitaa ihan oikeasti selvittää tämän takkutukan vähän helpommin ja hellävaraisemmin kuin mikään tähän mennessä kokeilemani) ja tänään taas shoppailin ihan innoissani kirpparilla ja kirjakaupassa.

En ole vuoteen ostanut uutena muita vaatteita kuin sukkia ja alusvaatteita – ja kahdet farkut – koska vaikuttaa vaan jotenkin väärältä ostaa tuotteita, jotka niin todennäköisesti on tuotettu osin epäeettisissä olosuhteissa. Toinen vaihtoehto ois varmasti eettisesti tuotetut vaatteet, mutta ne keikuttaisivat budjettiani niin kuin hirmumyrsky soutuvenettä. Hankalin juttu kirppari-ideologiassa on toistaiseksi ollut farkkujen ostaminen, ja niinpä olenkin ostanut tämän vuoden aikana parit farkut ihan vaan KappAhlista.

Toiseksi hankalin juttu on kuitenkin ehkä ihan perusvaatteet, lähinnä yksiväriset topit ja T-paidat. Siistejä, yksinkertaisia, itselle sopivia paitoja tuntuu tulevan kirpparilla vastaan aika harvoin – ehkä ne ovat sellaisia vaatekappaleita, mitkä jokainen käyttää itse loppuun, ja hyvä toki niin. Silloin tällöin niitäkin silti löytyy, ja tänään oli sellainen onnekas päivä, kun rekissä riippui sopivan värinen ja siisti toppi oikeaa kokoa. Ja tämähän on niin merkittävä tapaus, että siitä pitää tällei ihan erikseen mainita. Jee! Kirpparilinja ja simppelit topit ei ehkä olekaan mahdoton yhtälö! Vielä kun löytäisi mustan T-paidan!

(Kolmanneksi hankalin juttu on löytää käytettynä teemaan sopiva mekko ystävän syksyisiin häihin, joissa olen onnellinen mutta pukeutumishuolinen kaaso. Ostin jo yhden ihanan löydön Fidalta, mutta en ole vielä päättänyt, onko se vähän liian iso mekko joka näyttää päälläni rennon letkeältä, vai liian iso mekko joka näyttää päälläni liian isolta mekolta.)

Mutta oikeastaan suurin syy, miksi ylipäänsä rupesin kirjoittamaan tätä tekstiä, on että katsokaa nyt hyvät ihmiset Outlanderia kun se on Areenassa!

Sormi Clairen naamalla: vahinko vai ei?

Itse jouduin katsomaan Outlanderia pari jaksoa, ennen kuin oikeasti innostuin. Jaksossa 7, suomalaisittain Vihkiäiset, jäin sitten lopullisesti koukkuun.

En ole ensimmäinen tyyppi, joka haluaisi verrata Outlanderia ja Game of Thronesia ja jutella vähän väkivallasta ja sukupuolirooleista ja sellaisesta, joten sanotaanko nyt vain, että aika erilainen oli hääyö Outlanderissa kuin viimeisimmän kauden the hääyö Game of Thronesissa. Kummastakohan tykkäsin enemmän, hmm…

Tosin on Outlanderissakin väkivaltaa, ja jopa sellaista että kulmakarvat kohoavat. Mutta viimeisimmän Game of Thrones -kauden jälkeen tuntuu siltä leppoisalta.

Ja niin, kirjastosta on kutakuinkin mahdoton saada lainattua ekaa osaa kirjasarjasta, josta on just tehty hitti-TV-sarja, joka just pyörii Areenassa. Varaamiseen ja odotteluun en nyt taipunut, mutta onneksi pokkarit löytyivät kirjakaupasta edulliseen hintaan. En edes muista, milloin viimeksi olen ostanut kirjoja (paitsi satunnaisesti kirpparilta), joten tämäkin on ihan merkkitapaus.

Vähän silmäilin epäluuloisesti näiden suomenkielisten versioiden ekoja sivuja: olen aika nirso lukija, mutta englantia luen paljon suopeammin kuin suomea (ja ymmärrän vähemmän). Englanniksi kirjoja ei kuitenkaan näkynyt ja käännös vaikutti ihan hyvältä.

Vasta kotona tajusin, että voi hyvänen aika, eihän skottimurteella vedettyä dialogia edes ole mahdollista kääntää hyvin suomeksi. Että niitä odotellessa nyt sitten.

Ja katsokaa ihmeessä sitä tv-sarjaa, kun sellainen on tehty! Jamien naama jo melkein riittäisi syyksi, ja on siinä paljon muutakin hyvää!