Olen haaveillut ulkomailla asumisesta lapsesta asti. Pari kertaa olen jo vähän niin kuin päättänyt lähteä, viimeksi viime syksynä, kun yritin opetella netistä tanskaa ja googlettelin vaihto-opiskelijoiden blogeja.

Aina olen kuitenkin jäänyt Suomeen. Kaverini ovat lähteneet vaihto-opiskelijoiksi, työharjoitteluun, au pairiksi, vapaaehtoishommiin, ja itse olen syystä tai toisesta päättänyt jäädä. Ilmeisesti ne syyt ovat olleet sitten vähän parempia kuin syyt lähteä, koska en ole lähtenyt.

Olen myös monesti ajatellut että okei, kirjoitin kahdeksanvuotiaana päiväkirjaan, että minäkin haluan isona ulkomaille niin kuin kymmenen vuotta vanhempi serkkuni, ja ei se mitään. Kaikkien unelmien ei tarvitse toteutua. Unelmoinnin tarkoitus ei ole se, että kaikki unelmat toteutuisivat.

Haaveilen nytkin monista asioista: koirasta jota en jaksaisi hoitaa, hevosesta jota en todellakaan jaksaisi hoitaa, syrjäisestä omakotitalosta josta pitäisi ajaa autolla lähikaupallekin, mielekkäistä töistä musiikkialalla, mielekkäistä töistä ympäristöjuttujen parissa, bändeistä, siitä että minulla olisi älyttömästi vapaa-aikaa ja silti jotenkin onnistuisin panostamaan täysillä kaikkiin niihin juttuihin, joita haluan tehdä.

Haaveilu on kivaa, mutta se myös potkii eteenpäin elämässä, saa tekemään hommia ja tavoittelemaan niitä omia unelmia. Jotkut toteutuvat, monet eivät, jotkut muuttuvat ja toteutuvatkin sitten ihan erilaisina kuin oli odottanut.

Häistä saa haaveilla vaikka ei haluaisi naimisiin, maailmanrauhasta saa haaveilla vaikka ei uskoisi siihen, ja Suomeen saa jäädä, vaikka olisi haaveillut vaihto-opiskelusta Tanskassa.

Miksi en ole vielä asunut ulkomailla? Harrastusten, ystävien, ihastusten, koulun, parisuhteen, piano-oppilaiden, kivan kämpän, mukavuudenhalun, kaiken pienen ja ison takia. Ja jos en ikinä asukaan, sekin on ihan hyvä, silloin on vissiin ollut muita haaveita, joita olen halunnut toteuttaa.

Kuvat maanantailta, jolloin pyöräilin kukkahameessa kotikylältä kahdenkymmenen kilometrin päähän tapaamaan vanhoja ystäviä. Universumi suosi hiilijalanjälkeään pienentävää viherpiipertäjää, kaatosade nimittäin alkoi just sen jälkeen kun olin päässyt perille. Maaseutumatkailua, jännitystä ja liikuntaa samassa paketissa, täysi kymppi siis!