Kotka tarvitsee puolustajansa, eli peukku ympäristöministeriölle!
Ihan en nyt ole uusimpien uutisten aallonharjalla tämän jutun kanssa. Vetoomus ympäristöministeriön säilyttämiseksi on ollut netissä jo useamman päivän ja tätä kirjoittaessani sen on allekirjoittanut 63 327 ihmistä. Lisäksi ainakin Hesari uutisoi jo eilen illalla, että ympäristöministeriötä ei lakkauteta.
Vielä taitaa kuitenkin olla auki kysymys siitä, joutuuko ympäristöministeri jatkossa hoitamaan myös jotain muita hommia, ja jos ja kun, niin kuin painavia sellaisia. Ympäristöasioiden kannalta olisi tietysti tärkeää, että ympäristöministerillä olisi aikaa ja energiaa satsata niihin riittävästi, ja niissähän työtä kyllä riittää. Tänä aamupäivänä aihetta on pohdiskeltu ainakin Vihreässä Langassa.
Toisin sanoen: vielä ehtii laittamaan nimensä likoon sen ajatuksen puolesta, että ympäristöasiat ovat tärkeitä ja niistä pitää huolehtia.
Itse allekirjoitin vetoomuksen, koska pidän ympäristön hyvinvointia hirmuisen tärkeänä juttuna, ja en halua, että ympäristön etu jää politiikassa jatkuvasti muiden intressien jalkoihin. Ympäristöä pitää suojella, koska emme pärjää ilman sitä.
Vähän auktoriteetikkaamman hahmon eli SLL:n ajatuksia ympäristöministeriön tärkeydestä voi lukea vaikka täältä. Myös Ville Niinistö kirjoittaa tässä tekstissä ympäristöministeriön ja muutenkin ympäristöstä huolehtimisen tärkeydestä aika selkeästi ja napakasti.
Eli: jos kotkan tummantuiskea tuijotus puhuttelee, norpan söpöys liikuttaa, ilmastonmuutoksen aiheuttamat kuolemat tuntuvat tarpeettomilta, ruuan riittäminen kaikille maailman ihmisille vaikuttaa olennaiselta tai ihmiskunnan parempi tulevaisuus on mielestäsi ihan jees, tässä voisi olla sopiva päivän poliittinen teko ja hyvä työ. (No okei, aika paljon vastuuta on tässä ladattu ympäristöministerin niskaan. Mutta siksi tarvitaankin jämäkkä ympäristöministeri.)
