Rahankäyttövinkkejä sunnuntaiaamulle
Kävin pienellä kävelyllä (tallustelin 500m kumisaappaat jalassa) etupihan lintupusikossa ja pohdin samalla maailman asioita.
Kirjoitin eilen Vaatevallankumouksesta ja kerroin, että viimeisen vuoden ajan olen itse reagoinut vaateteollisuuden eettisesti arveluttaviin puoliin välttämällä uusien vaatteiden ostamista ketjuliikkeistä sun muista. Ihmettelin myös sitä, mikä lopulta onkaan paras ja tehokkain tapa vaatia vaateteollisuudelta vastuullisuutta.
Tänä aamuna luin Outi Les Pyyn mainion blogitekstin kutakuinkin samasta aiheesta, vähän eri näkökulmasta vain – nimittäin vaateteollisuuden lapsityöntekijöistä.
Outin teksti kannattaa tietysti lukea kokonaisuudessaan, mutta itse hyppään nyt suoraan siihen, miksi pohdin tätä asiaa lintukävelylläni. Outin vastauksissa mitä me voimme tehdä -kysymykseen oli nimittäin yksi juttu, jota en itse ollut tajunnut edes yhdistää koko kysymykseen. Paitsi boikotoimalla ja vaatimalla, vastuullisuutta voi edistää myös lahjoittamalla rahaa.
Monet avustusjärjestöt, kuten esimerkiksi Unicef ja Kirkon ulkomaanapu, tekevät työtä sen puolesta, että lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua – ja elää muutenkin lapsen elämää. Myös rahan lahjoittaminen esimerkiksi naisten toimeentulon, koulutuksen ja yrittäjyyden tukemiseen saattaisi antaa mahdollisuuksia valita alipalkatun tekstiilitehtaan ja jonkin muun toimeentulolähteen väliltä.
Toinen sunnuntaiaamun röyhkeä rahankäyttövinkki liittyy tietysti lauantai-illan huonoon uutiseen, eli Nepalin maanjäristykseen. Luonnonkatastrofin uhrien auttamiseen tarvitaan rahaa, ja sitä voi lahjoittaa tavallinen suomalainen opiskelijatyttökin esimerkiksi noiden ylempänä mainittujen avustusjärjestöjen kautta – ja tietysti monen muunkin.
Rahan lahjoittaminen on tietysti aika epäseksikäs tapa auttaa – siitä ei jää jälkeä mihinkään, sitä ei voi oikein laittaa someen, ja kaiken lisäksi sitä on aika helppo kyseenalaistaa. Voi vaikka kysyä, onko sillä minun parillakympilläni nyt niin hirveästi väliä, jos Norjan hallitus on luvannut 3,5 miljoonaa euroa – ehkä ei, ehkä sillä saa vain vähän puhdasta vettä tai lääkkeitä tai ruokaa, mutta niilläkin voi olla merkitystä jollekulle, monen pienen ihmisen pienestä lahjoituksesta tulee jo iso summa, ja parillakympillä on toisaalta minulle merkitystä suoraan sanottuna sekä taloudellisesti että hyvän mielen kannalta.
En tiedä, mistä se minuun on iskoutunut, mutta jotenkin koen oman hyvinvointini – mahdollisuuden esimerkiksi opintotukeen, halpaan terveydenhuoltoon ja pienituloisenakin lähes loputtomaan suklaan osteluun – positiivisena velvollisuutena auttaa muita ihan tälläkin perinteisellä tavalla, antamalla vähän rahaa silloin tällöin.
’
Blogitekstin kuvituksena tänään: lähestulkoon asiaanliittymätön kuva kumppareista, jotka jalassa mietin näitä pientä ihmistä suurempia asioita.