Torstaiaamu

Olen viettänyt koko alkuviikon lähinnä kotona flunssassa ja kuumeessa, mitä nyt yhden keikan soitin. Olen katsonut tuntikausia New Girlin vanhoja jaksoja ja siinä ohessa kirjoittanut tänne jokusen kerran maailman vääryyksistä.

Kuvassa viimeiset kolme päivää tiivistettynä.
 

Välillä iskee kyllä sellainenkin että miksi ihmeessä minä nyt näistä kirjoitan, puhun tai edes ajattelen, aika tekopyhää, mietin nimittäin paljon myös sitä, mikä meikkivoide kannattaisi ostaa tai että minkä kampauksen osaisin opetella tekemään ennen ystävän häitä.

Aamulla ajattelin, että tänään en kirjoita näistä, en ajattele näitä, menen vaan kouluun ja illalla luen huomisaamun tenttiin ja ehkä katson vähän lisää telkkaria.

Sitten lukioaikainen kaveri jakoi Facebookissa Ulkolinjan dokumentin Halpavaatteen kallis hinta.

Vaikka dokumentissa keskitytään H&M:ään, en nyt varsinaisesti usko, että H&M olisi vaatemaailman ainoa tai edes pahin pahis tai että ois erityisen hyvä ratkaisu mennä naapuriliikkeeseen ostamaan samanhintainen paita ja kokea hyvää omatuntoa henkkamaukan boikotoinnista. H&M:stä voi lukea lisää vaikkapa tästä jutusta. Itseäni lämmittää erityisesti mahdollisuus viedä rikkinäisiä, muuhun kierrätykseen kelpaamattomia tekstiileitä H&M:lle kierrätettäviksi, joskaan en ole vielä kokeillut sitä, vaan jostain syystä panttaan edelleen niitä rikkinäisiä farkkuja siltä varalta, että jospa vielä korjaisin ne.

Mutta pienistä hyvistä teoista huolimatta tuntuu kyllä, ennen tätä dokumenttia ja sen jälkeenkin, että eihän noita voi ostaa.

Hämmästelen aina välillä sitä, miten sanotaan, että älkää boikotoiko, työntekijöillä alkaa mennä vielä huonommin. Ja onhan siinä pointti. Mutta… tuntuu myös siltä, että jos oikeasti olen sitä mieltä, että tuote on tehty epäeettisesti, voinko ostaa sitä? Tai jos lähetän firmalle palautetta, että hyvänen aika maksakaa niille ihmisille nyt järkevää palkkaa toihan on epäeettistä, mutta menen silti kauppaan ostamaan vaatteen, mitä todellisuuspohjaa sillä huutelullani on?

Facebook tarjosi mulle tänään myös blogipostausta tekoripsistä, tai kestoripsistä, tai mitä ne nyt. Otsikossa oli mainittu sana rakkaus. Jotenkin absurdilta tuntuu tämä elämä.

Pulssi kohosi, mutta onneksi Joan Baezin Diamonds and Rust auttaa. Kuunnelkaa se Spotifysta niin muusikko tai muusikon tuotantoyhtiö saa pari senttiä.

Minäpä rupean nyt tästä pohdiskelemaan, minkä meikkivoiteen ostaisin.