Vegaanitäytekakku

Toteutin viime sunnuntaina projektin, jota olin hautonut jo jonkin aikaa: leivoin vegaanisen täytekakun.

Koska toteutuksessa oli muutama etukäteen huolestuttava kohta – miten kakkupohja tehdään ilman kananmunaa ja miten kermavaahtoa tehdään ilman kermaa – leivoin kakun ihan vaan itsekseni tavallisena sunnuntai-iltana.

Kakku kuitenkin onnistui niin hyvin, että seuraavana päivänä kutsuin uskaliaasti muutaman ystävän kylään. Sitten kutsuin vielä yhden puistoon kakkupiknikille. Vegaaninen täytekakku kohensi siis myös sosiaalista elämääni, huh huh (ja jostain syystä tuntui paljon iisimmältä kutsua ihmisiä kylään ilman erityistä juhlasyytä kun jääkaapissa oli ylähyllyn kokoinen suklaatäytekakku).
 

 

  

No okei, ehkä pohja jäi osittain ”vähän” raa’aksi, mutta toisaalta en myöskään itse seurannut reseptiä kovin jämäkästi.

Ja okei, ehkä Alpron soijavispi oli vähän hankalampaa pursottaa kuin tavallinen kermavaahto, mutta toisaalta ongelmaa ratkomaan olisi kyllä vissiin ollut jotain kikkoja, joita en kuitenkaan jaksanut kokeilla.

Soijamaidon loppuja join seuraavana aamuna kahvin kanssa, ja maku oli ihan hyvä mutta näkyyn pitäisi kyllä totutella, kahvi ja soijamaito eivät nimittäin oikein suostuneet sekoittumaan. Kuulemma tämä on ihan normaalia.

Ensi kerralla siis seuraan reseptiä, ja mahdollisesti yritän pursottaa sulatetun suklaan ja soijavispin sekoitusta, joka – toisin kuin pelkkä soijavispi – jämähti melkein liiankin tukevaksi. Mutta kaiken kaikkiaan tuli sellainen fiilis, että kyllä, se on mahdollista, täytekakun voi tehdä vegaanisena. Ja ihmisiä voi kutsua syömään sitä. Ja ystäviä voi kutsua kylään vaikka ei ole synttärit.

 

Nyt ulkona sataa vettä ja paistaa aurinko samaan aikaan. Tämä on kai sitten sellainen tilanne, jossa voi ihan vapaasti päättää, haluaako pitää säätä hyvänä vai huonona. Itsehän olen lähdössä polkupyörällä töihin, joten käytännöllinen vastaus on varmaan pitää säätä hyvänä. Aurinko paistaa, jee!